Bridesmaid

Yksi ihan ensimmäisistä asioista häiden järjestelyissä oli kaason ja bestmanin valinta. Mies halusi bestmaniksi todella hyvän ystävänsä vuosien takaa, ja samalla bestmanille (hänen luvallaan) lankesi myös seremoniamestarin tehtävät. Bestman on hyvin supliikki ja rento tyyppi, joten uskon että hän suoriutuu tehtävistään vallan mainiosti. Lisäksi voin luottaa täysillä siihen, että hommat mitä hän sanoo tekevänsä hoituu eikä jää puolitiehen. Ainut asia mikä herättää vähän epäilyksiä on miehen polttarit, sääliksi käy miesparkaa kun uskon että hänen päänmenokseen bestman kehittelee toinen toistaan hurjempia juttuja, ei välttämättä hyvä korkeanpaikankammosta ja muutamasta muusta fobiasta kärsivälle sulhaselle ;) Mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, kärsiköön nauttikoon nyt sitten koko rahan edestä ;)

(thebridesheart.com)

Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.

En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)