My work is killing me..or not :)

Niinkuin otsikosta näkee, täällä ollaan ihan puhkipoikkirättiväsyneitä. Meillä on töissä alkamassa vuoden kiireisin aika, ja sen kyllä huomaa. Kalenteri on ollut tupaten täynnä jo muutaman viikon, ja loppua ei näy. Ottaa välillä aika koville, ja kaikki muut asiat jää kyllä suosiolla sivuun vähäksi aikaa. Toisaalta äärettömän mukavaa että on kiirettä, sehän itse asiassa on tämän työn suola, enkä vaihtaisi muuhun mistään hinnasta. Täytyy vaan oppia ottamaan vähän vapaatakin, eikä paahtaa 6-7 päivää viikossa aamusta iltaan. Mutta kun ei malttaisi millään :)

Eli tämä selittää vähän sitä miksi blogissa on ollut hiljaisempaa, toivottavasti ymmärrätte. Nyt oli kuitenkin taas pakko päästä kirjoittelemaan, ja ajattelinkin keskittyä tänään postaamaan aiheesta, jota yksi lukija tässä taannoin toivoi. Nimittäin lastenhoidosta häiden ajan. Meillä on siis kaksi lasta, toinen päättää ensimmäisen kouluvuotensa huomenna ja toinen (se vilkkaampi tapaus) täyttää syksyllä viisi vuotta. Sanomattakin on selvää, että jonkinnäköistä lastenhoitoa hääpäivälle täytyy järjestää, sillä siitä ei tule kertakaikkisen mitään jos itse yritämme huolehtia lapsista hääpäivänämme. Ei kestä tulevan rouvan hermo eikä varmasti lastenkaan.

Tarkoitushan on että lapset tulevat kyllä osallistumaan hääpäiväämme, mutta lähtevät kuitenkin alkuillasta pois juhlapaikalta, sillä tarkoituksemme on pitää kivat juhlat aikuisten kesken, eikä tunnu kauhean kivalta jos lapset ovat katselemassa ehkä hieman kosteampaakin juhlimista. Ja haluamme myös, että kaikki kutsutut voivat rentoutua ja nauttia juhlista kerrankin ihan rauhassa ilman lkapsia, joten kutsuvieraslistalla ei ole omien lapsiemme lisäksi kuin kaksi samanikäistä muuta lasta ja heidänkin kutsumiseen on hyvä syy. Nimittäin se että olemme paljon kyseisten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä, ja lapset tulevat olemaan tavallaan seurana meidän omille lapsillemme. Vältetään tällä tietynlaiset hankaluudet kun muksuilla on edes vähän ikäistänsä seuraa. Nämä toisetkin lapset poistuvat meidön lasten kanssa yhtä aikaa juhlapaikalta, jolloin paikalle jää vain aikuisia.

Emme myöskään halunneet nakittaa lapsenvahtihommaan ketään tutuistamme, joten ratkaisu asiaan oli yksinkertainen. Palkkaamme koko päiväksi ja yöksi ulkopuolisen hoitajan, joka alkuiilasta lähtee lapsiemme kanssa kotiin ja yöpyy myös meillä. Hän on lisäksi aamulla lasten kanssa siihen asti, kun saavumme tai anoppi ottaa lapset huostaansa. Anoppi kyllä sanoi että hän voi katsoa lapsia, mutta emme halunneet tätä vaihtoehtoa sillä haluamme hänenkin pystyvän nauttimaan juhlasta täysin siemauksin. Vilkkaan viisivuotiaan kanssa juhlasta nauttiminen ei onnistu ihan samalla tavalla, tiedätte varmaan. On mielestäni ihan ok että hän katsoo lapsia aamulla jos itse niin haluaa, hän nimittäin tuppaa heräämään aina todella aikaisin, vaikka olisikin ollut juhlimassa.

No, suunnitelma hyvä 10. Entäs sitten toteutus? Kyselimme vähän eri tahoilta ja löysimme mahdollisesti hoitajan tutun tutusta, joka on aiemminkin tehnyt opiskelujen ohessa vastaavia töitä. Tämä olisi kaikkein paras vaihtoehto, tosin hieman epävarma sillä vielä ei ole varmuutta onko hän Suomessa silloin. Jos hän ei pääse lastenhoitajaksi, ajattelin palkata ihan suoraan Mannerheimilta tai vastaavasta paikasta koulutetun hoitajan. Tottakai niin, että hän tulee meille ensin muutaman kerran harjoittelemaan, jotta lapset tutustuvat häneen, ja samoin myös me. On kuitenkin aika iso asia jättää lapset melko vieraan ihmisen hoiviin, joten siitä syystä haluamme tutustua etukäteen ja varmistaa että hän on sopiva hoitajaksi (ei kuulosta yhtään neuroottiselta eihän?) Aika näyttää kumpaan vaihtoehtoon päädymme, mutta joka tapauksessa hoitaja on meidän mukana hääpäivän aamusta aina seuraavaan aamuun asti. Kalliiksihan tuo lysti tulee, mutta ainakin tiedän että lasteni perään katsoo ainakin yksi henkilö koko ajan, eikä minun tarvitse murehtia kesken kirkon tai hääjuhlan missä he oikein viilettävät..Olisi kiva tietää mitä te muut suunnittelette lastenhoidon saralle?

Huh mikä megapostaus. Ja kuvaton taas, pahoitteluni..kuvien hamstraaminen ei vain jotenkin ole mun juttu ;)

Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri..

Täällä sitä taas ollaan pitkästä aikaa. Pahoitteluni hiljaisuudesta, mutta totta puhuen ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Hääsuunnittelu on junnannut paikoillaan, olen taistellut pitopalveluiden ja paikkatarjousten kanssa ja odotellut olemattomia tarjouksia. Samoin kuin valosuunnittelusta, kutsukorteista, kukista, metsästänyt koruja, yrittänyt miettiä somisteita eikä mistään ole tullut yhtään mitään. Suoraan sanottuna tämä kaikki aiheutti sen ettei häiden suunnittelu huvittanut enää pätkääkään. Mietin moneen otteeseen että lyön hanskat tiskiin, varaan matkan mahdollisimman kauas ja mennään naimisiin jossain palmurannalla, ihan vain me kaksi. Sen verran paljon on välillä ottanut päähän. Onko nyt oikeasti niin että vaikka käyttää tuhansia ja taas tuhansia euroja yhteen päivään, juhliin, niin ei ole kelvollinen saamaan palvelua? Tai edes vastausta yhteydenottoihin..murr, sanon minä :)

Toisekseen aivan yhtä suurta ahdistusta on aiheuttanut yksinäisyys. Siis en tarkoita että olisin yksinäinen noin niinkuin yleisesti, minula on aivan ihania ystäviä ympärilläni ja tosi laaja kaveripiiri, mutta tarkoitan hääyksinäisyyttä. Välillä tuntuu että olen ihan yksin näiden suunnitelmien ja säätämisten kanssa, onhan tuossa toki armas mieheni vieressä mutta ei se ole sama asia. You know what i mean? Kaipaisin esimerkiksi omaa äitiäni mukaan suunnitteluun, samoin kuin isääni. Erinnäisistä syistä johtuen en ole hirveästi tekemisisssä kummankaan kanssa, tuskin tulevat edes häihin, ja se saa minut välillä todella surulliseksi. Kaiholla katselen kun muut morsiamet kirjoittelevat yhteisistä pukusovituksista, kakkumaisteluista ja muista sellaisista ja tiedän, etten tule koskaan kokemaan samaa...Noh, siitä taas sitten enemmän joku kaunis päivä, ei ole tarkoitus vuodattaa tänne ihan kaikkea kerralla ettei teitäkin ala ahdistamaan :))

Onneksi tuo ahdistus alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja jaksan taas ajatella positiivisesti häistä ja suunnittelusta. Kaiken tämän odottelun jälkeen nimittäin teimme radikaalin päätöksen ja laitoimme pitopalvelun sekä juhlapaikan vaihtoon. Valitettavasti tilanne vaan on sellainen, että häihin on enää kymmenisen kuukautta aikaa, budjetti täytyy lyödä lukkoon enkä voi hamaan tappiin asti odotella menu- ja majoitushintoja. Niinpä tartuimme härkää sarvista, soitimme tutulle pitopalveluyrittäjälle sekä yhteen juhlapaikkaan, mitä aiemmin emme edes harkinneet, ja nyt meillä on pitopalvelu varattuna, menu päätetty, paikka on puolet halvempi kuin mitä aiemmassa olisi ollut ja kaikki on valtakunnassa hyvin. Vähän tuo paikka harmittaa, sillä alunperin en olisi millään halunnut mitään seurantaloon tyylistä juhlapaikkaa, mutta tässä vaiheessa se lienee sivuseikka. Vaalea ja moderni vaihtui hirsiseiniin  ja ei niin moderniin. Pitopalvelun vaihtaminen ei harmita yhtään, sillä tiedän entisestä kokemuksesta että uusi pitopalvelumme tekee mielettömän hyvää ruokaa, ja iso plussa varsin kilpailukykyisestä hinnasta.

Päänvaivaa tuottaa vielä valaistus ja sitä toimittavat yritykset (tai tässä tapauksessa yritys), sillä lukuisista pyynnöistä huolimatta en ole saanut tarjousta vaikka se on luvattu jo viime marraskuussa. Siis oikeasti, onko teistä kohtuullista odottaa tarjousta melkein 7 kuukautta?? Mietin tässä jo sotasuunnitelmaa valaistuksen hoitoon, jotakinhan siihenki täytyy keksiä kun ei saada ammattilaisia paikalle vaikka kuinka rahaa tyrkytetään..

Kerron myöhemmässä postauksessa sitten tarkemmin uudesta juhlapaikastamme ja pitopalvelusta, pidetään salaisuutta vielä hetken aikaa :) Toivon vain todella ettei teillä muilla ole yhtä paljon ongelmia palveuntarjoajien kanssa kuin meillä, on tämä kyllä sellainen loputon suo ollut..Nyt pääsen vasta kunnolla suunnittelemaan kaikkea muuta häihin liittyvää, kun perusasioihin saatiin vihdoin ja viimein varmuus. Ja voi tytöt ja pojat sentään, ette usko kuinka mukavaa on olla täällä taas kirjoittelemassa ja suunnittelemassa unelmien hääpäivää. Ladies and gentlemen, I´m back!! ;))

p.s. Anteeksi kamalasti jos teksti vilisee kirotushäriöitä, hankin vähän aikaa sitten melkein kahden vuoden tauon jälkeen rakennekynnet enkä ole vieläkään tottunut täysin kirjoittelemaan näillä..mutta on ne niin ihanat :)

Huivipulma

Olen tässä miettinyt paljon etikettisääntöjä ja kirkkoon pukeutumista. Jotenkin takaraivossa kolkuttelee se ettei välttämättä ole soveliasta astella kirkkoon olkapäät paljaana (mistä lie vuosisatojen takaa tämäkin on iskostunut mun mieleen). Tämä aiheuttaakin pienimuotoisen ongelman, sillä en osaa yhtään ajatella mitä hääpuvun lisäksi pukisin ylleni. Boleroista en jostain syystä tykkää vaikka olenkin törmännyt moneen kauniiseen versioon. Jollain lailla en koe boleroa omakseni tai omaan tyyliini sopivaksi, joten se on auttamatta pois laskuista. Yksi varmasti paljon käytetty vaihtoehto olisi peittää olkapäät huivilla, mikä varmasti talvihäissä olisi jo kylmyyden takiakin hyvä vaihtoehto. Tai en nyt tiedä onko kirkoissa sen kylmempää talvella kuin kesälläkään, ehkä? Ongelmaksi muodostuu se etten haluaisi peittää pukuni kaunista yläosaa millään huivilla, kun yläosassa on nimenomaan se "juttu" mikä tekee puvusta niin upean. Enkä kauheasti pidäesimerkiksi tylli- tai sifonkihuiveista. Huoh, voiko tämäkin asia olla näin vaikeaa? Eipä tullut koskaan aiemmin mieleen että häitä suunniteltaessa joutuisi tällaisiakin asioita pohtimaan :) Mitä olette mieltä, voiko kirkkoon mennä talvellakin hyvällä omalla tunnolla ilman olkapäiden peittämistä?

Asiasta kukkaruukkuun, pikainen kirjoitus vielä siitä että asiat EHKÄ nytkähtävät huomenna vähän eteenpäin. Kuten tiedätte olen odotellut tarjouksia kuin kuuta nousevaa, ja nyt sain vihdoin sovittua vielä yhden palaverin toisen juhlapaikan pitopalvelun kanssa. Huomenna treffataan ja lyödään lopulliset menut yms. lukkoon ja toivottavasti saan sitten pikaisesti jo hintatietojakin käsiini niin pääsen tekemään valinnan juhlapaikkojen kesken. Lisäksi huomenna näen millaisen valosuunnitelman ovat saaneet aikaiseksi, sekin vaikuttaa isolta osalta siihen kumpaan juhlatilaan loppujen lopuksi päädytään. Pitäkää peukkuja, kirjoittelen tapaamisen jälkeen sitten miten meni ja tulinko hullua hurskaammaksi :)


p.s. anteeksi kuvaton postaus, ei vaan ollut arkistoissa mitään aiheeseen sopivaa jemmassa :)

Juhlapaikkavertailua

Tällä hetkellä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa juhlapaikaksi. Ensimmäiseen ollaan tehty varaus jo viime vuoden puolella, toinen on myöskin vapaana hääpäivällemme mutta varausta ei olla vielä tehty. Ensimmäinen paikka on todella kauniilla sijainnilla järven rannalla, kun taas toinen on melkein keskustassa ei-niin-nätillä-paikalla. Päänvaivaa aiheuttaakin kummanko valitsisimme, kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, ja päätöksentekoa osiltaan vaikeuttaa ettei olla saatu kummastakaan vielä tarkkoja kustanuusarvioita/tarjouksia.Tässä vähän vertailua paikoista:

Paikka nro 1:

+ kaunis paikka
+ omassa rauhassaan, vieraat voisivat jäädä yöksi joten porukka ei hajoaisi kesken illan mihinkään
+ voitaisiin itse majoittua paikan päällä koko viikonlopun ajan
+ tilat saa käyttöön jo perjantaina ja tavarat täytyy olla pois vasta sunnuntai-iltana
+ mahdollisuus yöksi majoittuville järjestää brunssi sunnuntaina
+ takuuvarmasti hyvä ruoka ja tiedän että voin luottaa kaiken onnistumiseen
+ vuokrahinta sisältää siivouksen
- pikkaisen liian pienet tilat jos vierasmäärä ylittää 80 hlö (pieni bändin tila ja tanssilattia)
- kaukana kirkosta, joten yhteiskuljetus olisi varmaan suotavaa järjestää (tarkoittaa lisäkustannusta)
- jos majoitutaan koko viikonlopuksi, niin hääpäivänä matkustaminen 40 km kirkkoon ja takaisin
- ei niin kauhean halpa tilavuokra (1300 €)
- vaikka tilat on uusittu, niin en kauheasti tykkää sisätilojen paneliverhouksesta, joten vaatisi       valosuunnittelijaa tai kankailla peittämistä
- menun hintaan ei sisälly iltapalatarjoilijaa, joten hänen palkkansa ekstrana
- baaritiski ja baarimikko tulisi hommata itse
- henkilökunta lähtee iltapalan jälkeen pois, joten jonkun tulisi huolehtia kynttilöiden sammuttamisest ja paikkojen lukitsemisesta
- majoitustilojen siivous täytyy sunnuntaina itse suorittaa
- kuitenkin niin kaukana, että ne vieraista jotka eivät jää yöksi lähtevät varmaan hyvissä ajoin pois

Paikka nro 2:

+ lähellä alustavasti varattua vihkikirkkoa, joten helppo siirtyminen kaikille eikä yhteiskuljetusta tarvita
+ aikaa säästyy kun ei tarvitse hääpäivän aamuna reissata eestaas
+ yksi iso tila, johon saadaan kaikki tosi hyvin mahtumaan ja tilaa jää ylikin
+ tulee tosi upea valaistussuunnittelulla ja koristeluilla
+ erillinen aulatila, jossa ihanat sohvaryhmät hengailuun
+ saadaan päättä kalusteiden ja sisustuksen väreistä lähtien kaikki
+ halvempi vuokrahinta
+ pitopalvelusta saadaan kaikki:baarimikot, baaritiskit, dj:t (jos tarvitaan) ym. härpäkkeet
+ tosi hyvä ruoka pitopalvelulla
+ erikoisempi tila, joka ei yleensä yksityisille vuokrattavissa
+ henkilökunta on paikalle viimeiseen vieraaseen asti, vaikka ilta venyisi aamun puolelle. Siivous ja raivaus kuuluu hintaan
- todennäköisesti kokonaispakettihinta kalusteineen (niistä täytyy maksaa erikseen) aika huikea
- tosi ruma rakennus ulkoapäin, toki talvellahan sisätilat merkitsevät eniten
- vaarana että vieraat lähtevät jossain vaiheessa baareihin
- ilman valosuunnittelua kylmä ja kolkko betonitila

Eniten mietityttää tuon kakkospaikan kustannukset, kuumeisesti odottelen molemmista lopullista hinta-arviota (miksi niitä ei voi jo lähettää, murrrr...). Laitan vähän tarkempia kuvauksia kunhan saadaan tarjoukset käsiimme. Kun se hinta nyt kuitenkin ratkaisee melkein kokonaan sen kumpaan päädytään..

Bridesmaid

Yksi ihan ensimmäisistä asioista häiden järjestelyissä oli kaason ja bestmanin valinta. Mies halusi bestmaniksi todella hyvän ystävänsä vuosien takaa, ja samalla bestmanille (hänen luvallaan) lankesi myös seremoniamestarin tehtävät. Bestman on hyvin supliikki ja rento tyyppi, joten uskon että hän suoriutuu tehtävistään vallan mainiosti. Lisäksi voin luottaa täysillä siihen, että hommat mitä hän sanoo tekevänsä hoituu eikä jää puolitiehen. Ainut asia mikä herättää vähän epäilyksiä on miehen polttarit, sääliksi käy miesparkaa kun uskon että hänen päänmenokseen bestman kehittelee toinen toistaan hurjempia juttuja, ei välttämättä hyvä korkeanpaikankammosta ja muutamasta muusta fobiasta kärsivälle sulhaselle ;) Mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, kärsiköön nauttikoon nyt sitten koko rahan edestä ;)

(thebridesheart.com)

Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.

En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)
 

Miinuksia rutkasti

-6 ja -1. Siinäpä tämän päivän luvut. Ensimmäinen luku eli -6 tarkoittaa morsiusdieetin aikana tähän mennessä tippuneita kiloja. Aamulla kävin puntarilla ja yllätys oli ihan mieluinen, kun aika monta viikkoa jumiteltiin miinus neljän kilon kohdalla. Päästään siis jo viimeiselle kymmenelle, eli tavoitteeseen matkaa vielä enää 10 kiloa.. jaksaa jaksaa, vaikka mies kantoi tänään töistä tullessaan ruskeassa paperipussissa tällaisia herkkuja:

Oli siis käynyt mäkkärissä hakemassa "pientä iltapalaa". Pikkuisen syletti lähteä lenkille siitä ihanasta roskaruoan tuoksusta, mutta kyllä kannatti..oli tosi ihana tune juosta suht koht sulaneilla teillä, vaikka muutamassa ylämäessä mieleen tuli että voisi kai sitä pyhäpäivää hieman paremminkin viettää. .

Toinen miinus, siis -1, tarkoittaa että aika lailla tasan vuosi on meidän häihin. Eilen tuli puhetta miehen kanssa autolla ajaessa siitä, millaiset kelit yleensä tähän aikaan vuodesta on. Itse olin sitä mieltä että kyllähän normaalisti talvea riittää huhtikuulle saakka ja nyt vaan kaikki kura ja loska ja ruskea lumi on tullut jotenkin oudosti monta viikkoa etukäteen (kävin jopa netistä etsimässä faktatietoa siitä, että kevät yleensä alkaa vasta vähän myöhemmin). Miehen mielestä häät pitäisi järjestää tammi- tai helmikuussa jos haluaa kunnon talvihäät. No okei, on siinä ihan pointtia kerrakseen, tammi-helmikuussa todennäköisemmin on lunta ja pakkasta kuin maaliskuun loppupuolella. Mutta jotenkin en suostu uskomaan että ensi vuonna tähän aikaan killottelisimme ihan ilman lunta, keskellä kuramaisemaa. Ja tahtoisin niin kovasti hääkuviimme lumimaiseman ja auringonpaisteen, ja harvemmin tammi-helmikuussa aurinko edes pilkahtaa. Hääpäivää päätettäessähän meille ei sinänsä ollut mitään väliä päivämäärällä, lähinnä se valikoitui juhlapaikkamme varaustilanteen mukaan (tammi- ja helmikuussa eivät ota ulkolaismatkailijoiden takia häitä, maaliskuusta oli varattu jo osa joten otimme ensimmäisen vapaan päivän). Nyt kun tämä toinen mahdollinen hääjuhlapaikka on tullut mukaan kuvioihin, on paletti aika lailla sekaisin..täytyy varmaan odotella että saamme tästä toisesta paikasta lopullisen tarjouksen (pitäisi siis tulla vihdoin ja viimein ensi viikon loppupuolella) ja sitten tehdä valinta paikoista ja lyödä suunnitelmat lukkoon. Sanoinkin miehelle, ettei minua haittaa vaikka sataisi pieniä kivä taivaalta, tärkeintä päivässä on se ettämenemme naimisiin ja saamme juhlia kaikkien ihanien ihmisten keskellä uutta yhteistä tulevaisuutta.

Tähän loppuun vielä muutama ihana talvinen hääkuva:

                                                                    (kuvat täältä)

Meissä kaikissa asuu pieni bridezilla..joohan?

                                                                   (m.journalistiliitto.fi)

Huh huh mikä päivä takana..Yllä oleva kuva kertoo varmaan kaiken. Pää kolmantena jalkana juostu paikasta toiseen, tavattu asiakkaita, neuvoteltu, hoidettu pino paperihommia ja valmisteltu huomista työpäivää. Viimeisin tekstiviesti asiakkaalta pärähti juuri puhelimeen, jospa nyt jo pääsisi rauhoittumaan illan viettoon ennen huomista puristusta. Edessä huomenna yhdet messut, muutamat asiakastapaamiset ja sitten voisikin siirtyä hyvissä ajoin kotipuoleen. Kiirettä tai ei, kivaa on silti töissä ja tulipa tässä just mieleen etten ole ehtinyt hääjuttuja miettiä koko päivänä..siis WHHAAAATTTT?? Harvinaista minulle, yleensä aloitan päivät aamukahvin kanssa lukemalla kanssasisarien blogeja ja selailemalla netistä kaikkea mahdollista häihin liittyvää..

Itse asiassa olen vähän odottanut sitä hetkeä, jolloin tulee väsyminen/kyllästyminen häiden suunnitteluun. Mitä muiden blogeista olen lukenut, niin aika monella on tullut jossain vaiheessapieni breikki suunnitteluun ja ylipäänsä häiden ajatteluun. Jotenkin ajattelen että se kuuluu asiaan, aika intensiivistä häiden järjestely nimittäin on joten en yhtään ihmettele jos kaipaa välillä jotain muutakin ajateltavaa. Toki täytyy kyllä tunnustaa, että peli taitaa olla minun kohdallani menetetty ja häähöperyys ottanut totaalisen vallan.. Jaksaisin lukea häihin liittyviä juttuja vaikka vuorokaudet läpeensä,  suunnitella pienimpiäkin yksityiskohtia päivätolkulla ja ideoida uusia mahdollisia asioita häihin jatkuvalla syötöllä. Joten täten seuraa tunnustus: minussa (kin) asuu pieni Bridezilla. Kyllä. Valitettavasti. Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta läheisiltäni, yrittäkää kestää :) Ehkä en bridezillana ole ihan pahimmasta päästä, en kiukuttele, raivoa, uhkaile, itke tai muuten käyttäydy täysin järjettömästi (ainakaan kovin usein), mutta häistä riittäisi juttua kaikille ketkä jaksaisivat kuunnella. Mies-raukka on ainakin täysin kyllästetty satiinilla, hunnuilla, kukkavalinnoilla, menuehdotuksilla ja vieraslistoilla, hän kysäisikin yhtenä päivänä mitä ihmettä teen sitten kun häät ovat ohi? Jäin itsekin pohtimaan sitä, mitä tosiaan sitten kun kaikki tämä suunnittelu on tullut tiensä päähän ja melkein puolentoista vuoden urakka kulminoitunut yhteen elämämme tärkeimmistä päivistä? En edes uskalla ajatella aikaa sinne asti, nautin nyt vaan tästä tilanteesta ja hetkestä, ja yritän säästää miehen hermoja kirjoittelemalla tänne kaikki ne mahdolliset ja mahdottomat ajatukset joita päässä pyörii. 


Ai niin, tämän melko turhanpäiväisen kiire-bridezilla-höpötyksen päätteeksi ihan oikeaakin asiaa. Olen yrittänyt saada muutamalta palveluntarjoajalta tarjouksia viikkokaupalla enkä voi ymmärtää miksi sähköposteihini ei vastata?? Oletteko te törmänneet samanlaiseen toimintaan? Yhdeltä palveluntarjoajalta olen odottanut tarjousta jo viime marraskuusta lähtien, ja toisen yrityksen piti lähettää helmikuun loppuun mennessä tarjous palveluistaan, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Olen muutamaan otteeseen ystävällisesti lähestynyt sähköpostilla ja tiedustellut oavtko he mahdollisesti ja ylipäänsä ehtineet miettiä tarjoustaan, mutta edes näihin posteihin en ole vastauksia saanut. Tuntuu jotenkin niin turhauttavalta, varsinkin kun kyseessä eivät ole mitkään pikkusummat vaan puhutaan tuhansista euroista..Raivostuttaa, turhauttaa, tympäsee, ärsyttää ja mitähän kaikkea vielä. Täytynee varmaan alkaa katsella vaihtoehtoisia tahoja näiden alkuperäisten tilalle, jos ei kohtuullisessa ajassa saa edes sähköposteihin vastausta niin miten voin luottaa siihen että kaikki menee hääpäivänä niinkuin pitääkin eivätkä nämä "palvelualan ammattilaiset" tee silloinkin ohareita? Murrrr...