Tällä hetkellä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa juhlapaikaksi. Ensimmäiseen ollaan tehty varaus jo viime vuoden puolella, toinen on myöskin vapaana hääpäivällemme mutta varausta ei olla vielä tehty. Ensimmäinen paikka on todella kauniilla sijainnilla järven rannalla, kun taas toinen on melkein keskustassa ei-niin-nätillä-paikalla. Päänvaivaa aiheuttaakin kummanko valitsisimme, kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, ja päätöksentekoa osiltaan vaikeuttaa ettei olla saatu kummastakaan vielä tarkkoja kustanuusarvioita/tarjouksia.Tässä vähän vertailua paikoista:
Paikka nro 1:
+ kaunis paikka
+ omassa rauhassaan, vieraat voisivat jäädä yöksi joten porukka ei hajoaisi kesken illan mihinkään
+ voitaisiin itse majoittua paikan päällä koko viikonlopun ajan
+ tilat saa käyttöön jo perjantaina ja tavarat täytyy olla pois vasta sunnuntai-iltana
+ mahdollisuus yöksi majoittuville järjestää brunssi sunnuntaina
+ takuuvarmasti hyvä ruoka ja tiedän että voin luottaa kaiken onnistumiseen
+ vuokrahinta sisältää siivouksen
- pikkaisen liian pienet tilat jos vierasmäärä ylittää 80 hlö (pieni bändin tila ja tanssilattia)
- kaukana kirkosta, joten yhteiskuljetus olisi varmaan suotavaa järjestää (tarkoittaa lisäkustannusta)
- jos majoitutaan koko viikonlopuksi, niin hääpäivänä matkustaminen 40 km kirkkoon ja takaisin
- ei niin kauhean halpa tilavuokra (1300 €)
- vaikka tilat on uusittu, niin en kauheasti tykkää sisätilojen paneliverhouksesta, joten vaatisi valosuunnittelijaa tai kankailla peittämistä
- menun hintaan ei sisälly iltapalatarjoilijaa, joten hänen palkkansa ekstrana
- baaritiski ja baarimikko tulisi hommata itse
- henkilökunta lähtee iltapalan jälkeen pois, joten jonkun tulisi huolehtia kynttilöiden sammuttamisest ja paikkojen lukitsemisesta
- majoitustilojen siivous täytyy sunnuntaina itse suorittaa
- kuitenkin niin kaukana, että ne vieraista jotka eivät jää yöksi lähtevät varmaan hyvissä ajoin pois
Paikka nro 2:
+ lähellä alustavasti varattua vihkikirkkoa, joten helppo siirtyminen kaikille eikä yhteiskuljetusta tarvita
+ aikaa säästyy kun ei tarvitse hääpäivän aamuna reissata eestaas
+ yksi iso tila, johon saadaan kaikki tosi hyvin mahtumaan ja tilaa jää ylikin
+ tulee tosi upea valaistussuunnittelulla ja koristeluilla
+ erillinen aulatila, jossa ihanat sohvaryhmät hengailuun
+ saadaan päättä kalusteiden ja sisustuksen väreistä lähtien kaikki
+ halvempi vuokrahinta
+ pitopalvelusta saadaan kaikki:baarimikot, baaritiskit, dj:t (jos tarvitaan) ym. härpäkkeet
+ tosi hyvä ruoka pitopalvelulla
+ erikoisempi tila, joka ei yleensä yksityisille vuokrattavissa
+ henkilökunta on paikalle viimeiseen vieraaseen asti, vaikka ilta venyisi aamun puolelle. Siivous ja raivaus kuuluu hintaan
- todennäköisesti kokonaispakettihinta kalusteineen (niistä täytyy maksaa erikseen) aika huikea
- tosi ruma rakennus ulkoapäin, toki talvellahan sisätilat merkitsevät eniten
- vaarana että vieraat lähtevät jossain vaiheessa baareihin
- ilman valosuunnittelua kylmä ja kolkko betonitila
Eniten mietityttää tuon kakkospaikan kustannukset, kuumeisesti odottelen molemmista lopullista hinta-arviota (miksi niitä ei voi jo lähettää, murrrr...). Laitan vähän tarkempia kuvauksia kunhan saadaan tarjoukset käsiimme. Kun se hinta nyt kuitenkin ratkaisee melkein kokonaan sen kumpaan päädytään..
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Pastaähky
Kuvista näkee tämänhetkisen olotilan, lukuunottamatta noita mahtavan pinkeitä mustia supersankaritrikoita (mahdollisimman löysät verkkarit tälle pinkeälle mahalle kiitos!) ;) Olen myös lepsuillut tällä viikolla lenkkeilyn suhteen, joten huomenna juhlistan harvinaista sunnuntaivapaata piiittkäällläää piiitttkäääällläää lenkillä ja ah, niin ihanalla vihersalaatilla.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, herkullista lauantai-iltaa kaikille muille pastahulluille :)
Bridesmaid
Yksi ihan ensimmäisistä asioista häiden järjestelyissä oli kaason ja bestmanin valinta. Mies halusi bestmaniksi todella hyvän ystävänsä vuosien takaa, ja samalla bestmanille (hänen luvallaan) lankesi myös seremoniamestarin tehtävät. Bestman on hyvin supliikki ja rento tyyppi, joten uskon että hän suoriutuu tehtävistään vallan mainiosti. Lisäksi voin luottaa täysillä siihen, että hommat mitä hän sanoo tekevänsä hoituu eikä jää puolitiehen. Ainut asia mikä herättää vähän epäilyksiä on miehen polttarit, sääliksi käy miesparkaa kun uskon että hänen päänmenokseen bestman kehittelee toinen toistaan hurjempia juttuja, ei välttämättä hyvä korkeanpaikankammosta ja muutamasta muusta fobiasta kärsivälle sulhaselle ;) Mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, kärsiköön nauttikoon nyt sitten koko rahan edestä ;)
Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.
En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)
| (thebridesheart.com) |
Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.
En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Bling bling
Aika överi-ihania..Oiskohan näille käyttöä häiden jälkeenkin, vaikka kauppareissulle?
 |
 |
| Kuvat milanoo.com |
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Bad hair day..every day
Aaaaapuuuvaaaa!! Nyt on totaalinen kriisitilanne! Nimittäin paha pääongelma. Googlettelin juuri hääkampauksia ja voih mihin masennuksen syviin syövereihin jouduinkaan.. Tukkani näyttää tällä hetkellä karmaisevasti tältä (ja nyt kaaso jos luet tätä niin laita silmät kiinni, näet sitten muutaman viikon päästä ihan livenä ;) ) :
Juu-uh, ihan on niinkuin meikäläisen pää, paitsi että olen hiukseni ovat huomattavasti lyhyemmät, mutta sama tyvikasvu löytyy (tiedän, tiedän, tälle ei ole olemassa hyväksyttävää selitystä..kävisikö se että ei vaan ole ehtinyt? Ei taida käydä..). Omistan siis lyhyen vaalean hiuskuontalon jota yritän epätoivoisesti kasvattaa. Eli tällä hetkellä tilanne on se että malli on ylikasvanut, väri on ylikasvanut ja morsian on ylitympääntynyt. Hiusteni pituus oli jo suht koht hyvänmittainen tuossa syksyllä, kunnes kyllästyin kasvattamaan ja leikkasin taas lyhyen mallin. No kuinkas sitten sattuikaan, mies päätti kosaista viiko hiustenleikkuun jälkeen ja siitä alkoi taas armoton kasvatusoperaatio (tiukassa istuu se ajatus että hääpäivänä täytyy olla kunnon kampaus). Aluksi ajattelin että nou hätä, voihan sitä lyhyelläkin tukalla naimisiin mennä..mutta mutta. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt yhtään ainoaa kivan näköistä hääkampausta lyhyelle tukalle, vaikka kuinka yritän netissä surffailla ja etsiä. Onko kellään ideoita mistä löytyisi kuvia jotka eivät näytä suoraan jostakin 80-luvulta repäistyiltä tai ole jotenkin ultrasuperhypermoderneja joka suuntaan vinksottavia toispuoleisia kummajaisia?
Koska en ole löytänyt lyhyen tukan kampausta, päätin kasvattaa hiuksia niin paljon kuin vuodessa pystyn, ja miettiä sitten mitä tehdään. Leikataanko kivaan malliin, laitetaanko pidennykset vai muokataanko esim. clip-on:eilla hääpäiväksi upea kampaus. Tämä kasvatusvaihe on vaan äärimmäisen rasittavaa, varsinkin nyt kun hiukset eivät vielä ihan yllä kiinni, mutta auki ollessaan ne näyttävät linnun takalistolta..nätisti sanottuna..joka ikinen aamu tuherran luvattoman pitkän ajan föönin, kihartimen ja kaikkien mahdollisten aineiden kanssa jotta saan edes jollain tavalla huijattua tukan näytämään paremmalta. Ja tuo juurikasvu, voi juma. Oma vika, tiedän, mutta en vain ole saanut aikaiseksi värjätä kun muutenkin koko kuosi on niin hirveä. Aiemmin minulla on ollut pitkä punainen tukka, ja yhtenä vaihtoehtona voisi olla hiusten värin totaalinen muuttaminen takaisin punaiseen. Äh, en tiedä, mutta katsokaa nyt näitä netistä löytyneitä kuvia, mulla ainakin tulee Dallas ja Dynastia näistä mieleen:
Ja tuo ensimmäisen kuvan kampaus ei kyllä mun mielestä ole millekään lyhyelle hiukselle, vaan puolipitkälle..Missä kaikki oikeasti lyhyen tukan kampaukset luuraa?? Taidan jatkaa kasvattamista ja siirtyä ihailemaan kunnon nutturamalleja..
Juu-uh, ihan on niinkuin meikäläisen pää, paitsi että olen hiukseni ovat huomattavasti lyhyemmät, mutta sama tyvikasvu löytyy (tiedän, tiedän, tälle ei ole olemassa hyväksyttävää selitystä..kävisikö se että ei vaan ole ehtinyt? Ei taida käydä..). Omistan siis lyhyen vaalean hiuskuontalon jota yritän epätoivoisesti kasvattaa. Eli tällä hetkellä tilanne on se että malli on ylikasvanut, väri on ylikasvanut ja morsian on ylitympääntynyt. Hiusteni pituus oli jo suht koht hyvänmittainen tuossa syksyllä, kunnes kyllästyin kasvattamaan ja leikkasin taas lyhyen mallin. No kuinkas sitten sattuikaan, mies päätti kosaista viiko hiustenleikkuun jälkeen ja siitä alkoi taas armoton kasvatusoperaatio (tiukassa istuu se ajatus että hääpäivänä täytyy olla kunnon kampaus). Aluksi ajattelin että nou hätä, voihan sitä lyhyelläkin tukalla naimisiin mennä..mutta mutta. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt yhtään ainoaa kivan näköistä hääkampausta lyhyelle tukalle, vaikka kuinka yritän netissä surffailla ja etsiä. Onko kellään ideoita mistä löytyisi kuvia jotka eivät näytä suoraan jostakin 80-luvulta repäistyiltä tai ole jotenkin ultrasuperhypermoderneja joka suuntaan vinksottavia toispuoleisia kummajaisia?
Koska en ole löytänyt lyhyen tukan kampausta, päätin kasvattaa hiuksia niin paljon kuin vuodessa pystyn, ja miettiä sitten mitä tehdään. Leikataanko kivaan malliin, laitetaanko pidennykset vai muokataanko esim. clip-on:eilla hääpäiväksi upea kampaus. Tämä kasvatusvaihe on vaan äärimmäisen rasittavaa, varsinkin nyt kun hiukset eivät vielä ihan yllä kiinni, mutta auki ollessaan ne näyttävät linnun takalistolta..nätisti sanottuna..joka ikinen aamu tuherran luvattoman pitkän ajan föönin, kihartimen ja kaikkien mahdollisten aineiden kanssa jotta saan edes jollain tavalla huijattua tukan näytämään paremmalta. Ja tuo juurikasvu, voi juma. Oma vika, tiedän, mutta en vain ole saanut aikaiseksi värjätä kun muutenkin koko kuosi on niin hirveä. Aiemmin minulla on ollut pitkä punainen tukka, ja yhtenä vaihtoehtona voisi olla hiusten värin totaalinen muuttaminen takaisin punaiseen. Äh, en tiedä, mutta katsokaa nyt näitä netistä löytyneitä kuvia, mulla ainakin tulee Dallas ja Dynastia näistä mieleen:
Ja tuo ensimmäisen kuvan kampaus ei kyllä mun mielestä ole millekään lyhyelle hiukselle, vaan puolipitkälle..Missä kaikki oikeasti lyhyen tukan kampaukset luuraa?? Taidan jatkaa kasvattamista ja siirtyä ihailemaan kunnon nutturamalleja..
Miinuksia rutkasti
-6 ja -1. Siinäpä tämän päivän luvut. Ensimmäinen luku eli -6 tarkoittaa morsiusdieetin aikana tähän mennessä tippuneita kiloja. Aamulla kävin puntarilla ja yllätys oli ihan mieluinen, kun aika monta viikkoa jumiteltiin miinus neljän kilon kohdalla. Päästään siis jo viimeiselle kymmenelle, eli tavoitteeseen matkaa vielä enää 10 kiloa.. jaksaa jaksaa, vaikka mies kantoi tänään töistä tullessaan ruskeassa paperipussissa tällaisia herkkuja:
Oli siis käynyt mäkkärissä hakemassa "pientä iltapalaa". Pikkuisen syletti lähteä lenkille siitä ihanasta roskaruoan tuoksusta, mutta kyllä kannatti..oli tosi ihana tune juosta suht koht sulaneilla teillä, vaikka muutamassa ylämäessä mieleen tuli että voisi kai sitä pyhäpäivää hieman paremminkin viettää. .
Toinen miinus, siis -1, tarkoittaa että aika lailla tasan vuosi on meidän häihin. Eilen tuli puhetta miehen kanssa autolla ajaessa siitä, millaiset kelit yleensä tähän aikaan vuodesta on. Itse olin sitä mieltä että kyllähän normaalisti talvea riittää huhtikuulle saakka ja nyt vaan kaikki kura ja loska ja ruskea lumi on tullut jotenkin oudosti monta viikkoa etukäteen (kävin jopa netistä etsimässä faktatietoa siitä, että kevät yleensä alkaa vasta vähän myöhemmin). Miehen mielestä häät pitäisi järjestää tammi- tai helmikuussa jos haluaa kunnon talvihäät. No okei, on siinä ihan pointtia kerrakseen, tammi-helmikuussa todennäköisemmin on lunta ja pakkasta kuin maaliskuun loppupuolella. Mutta jotenkin en suostu uskomaan että ensi vuonna tähän aikaan killottelisimme ihan ilman lunta, keskellä kuramaisemaa. Ja tahtoisin niin kovasti hääkuviimme lumimaiseman ja auringonpaisteen, ja harvemmin tammi-helmikuussa aurinko edes pilkahtaa. Hääpäivää päätettäessähän meille ei sinänsä ollut mitään väliä päivämäärällä, lähinnä se valikoitui juhlapaikkamme varaustilanteen mukaan (tammi- ja helmikuussa eivät ota ulkolaismatkailijoiden takia häitä, maaliskuusta oli varattu jo osa joten otimme ensimmäisen vapaan päivän). Nyt kun tämä toinen mahdollinen hääjuhlapaikka on tullut mukaan kuvioihin, on paletti aika lailla sekaisin..täytyy varmaan odotella että saamme tästä toisesta paikasta lopullisen tarjouksen (pitäisi siis tulla vihdoin ja viimein ensi viikon loppupuolella) ja sitten tehdä valinta paikoista ja lyödä suunnitelmat lukkoon. Sanoinkin miehelle, ettei minua haittaa vaikka sataisi pieniä kivä taivaalta, tärkeintä päivässä on se ettämenemme naimisiin ja saamme juhlia kaikkien ihanien ihmisten keskellä uutta yhteistä tulevaisuutta.
Tähän loppuun vielä muutama ihana talvinen hääkuva:
(kuvat täältä)
Toinen miinus, siis -1, tarkoittaa että aika lailla tasan vuosi on meidän häihin. Eilen tuli puhetta miehen kanssa autolla ajaessa siitä, millaiset kelit yleensä tähän aikaan vuodesta on. Itse olin sitä mieltä että kyllähän normaalisti talvea riittää huhtikuulle saakka ja nyt vaan kaikki kura ja loska ja ruskea lumi on tullut jotenkin oudosti monta viikkoa etukäteen (kävin jopa netistä etsimässä faktatietoa siitä, että kevät yleensä alkaa vasta vähän myöhemmin). Miehen mielestä häät pitäisi järjestää tammi- tai helmikuussa jos haluaa kunnon talvihäät. No okei, on siinä ihan pointtia kerrakseen, tammi-helmikuussa todennäköisemmin on lunta ja pakkasta kuin maaliskuun loppupuolella. Mutta jotenkin en suostu uskomaan että ensi vuonna tähän aikaan killottelisimme ihan ilman lunta, keskellä kuramaisemaa. Ja tahtoisin niin kovasti hääkuviimme lumimaiseman ja auringonpaisteen, ja harvemmin tammi-helmikuussa aurinko edes pilkahtaa. Hääpäivää päätettäessähän meille ei sinänsä ollut mitään väliä päivämäärällä, lähinnä se valikoitui juhlapaikkamme varaustilanteen mukaan (tammi- ja helmikuussa eivät ota ulkolaismatkailijoiden takia häitä, maaliskuusta oli varattu jo osa joten otimme ensimmäisen vapaan päivän). Nyt kun tämä toinen mahdollinen hääjuhlapaikka on tullut mukaan kuvioihin, on paletti aika lailla sekaisin..täytyy varmaan odotella että saamme tästä toisesta paikasta lopullisen tarjouksen (pitäisi siis tulla vihdoin ja viimein ensi viikon loppupuolella) ja sitten tehdä valinta paikoista ja lyödä suunnitelmat lukkoon. Sanoinkin miehelle, ettei minua haittaa vaikka sataisi pieniä kivä taivaalta, tärkeintä päivässä on se ettämenemme naimisiin ja saamme juhlia kaikkien ihanien ihmisten keskellä uutta yhteistä tulevaisuutta.
Tähän loppuun vielä muutama ihana talvinen hääkuva:
torstai 15. maaliskuuta 2012
Jaiiikkssss...
Tämän me olisimme halunneet:
Juu eipä onnistunut. Suletu, ei kanata, sanoi kirkkoherranvirasto. Eli suomennettuna kiinni talvisin aina toukokuulle saakka. Itse asiassa tämä kirkko ei ole oman paikkakuntamme kirkko vaan naapurikunnassa, hyvin lähellä todennäköistä juhlapaikkaamme, joten tämä olisi ollut aivan ihana valinta kirkoksi. Valitettavasti lähellä ei ole muita kauniita kirkkoja, vaan joudumme tekemään valinnan oman paikkakuntamme kirkoista. Ja tässä ne kaikki ovat:
Nro 1
Nro 2
Nro 3
Nro 4
Nro 5
Siis anteeksi nyt vaan, en halua vaikuttaa millään muotoa epäkunnioittavalta, mutta voi apua..Nämä viisi vaihtoehtoa eivät kyllä yhtään vastaa sitä ajatusta millainen omasta mielestäni vihkikirkkoni tulisi olla. Voi tuntua pinnalliselta, mutta jotenkin olen aina haaveillut ensimmäisen kuvan tyylisestä vanhasta ja arvokkaasta kirkosta, ja järkytys oli melkolainen kun huomasin ettei täältä OIKEASTI löydy koko paikkakunnalta yhtään sen tyylistä kirkkoa. Ja kaiken huipuksi kaikki nämä viisi näyttävät sisätiloiltaan suurinpiirtein samanlaisilta:
Auttakee morsianta mäessä, miten ihmeessä nyt näistä sen valinnan tekee??
Juu eipä onnistunut. Suletu, ei kanata, sanoi kirkkoherranvirasto. Eli suomennettuna kiinni talvisin aina toukokuulle saakka. Itse asiassa tämä kirkko ei ole oman paikkakuntamme kirkko vaan naapurikunnassa, hyvin lähellä todennäköistä juhlapaikkaamme, joten tämä olisi ollut aivan ihana valinta kirkoksi. Valitettavasti lähellä ei ole muita kauniita kirkkoja, vaan joudumme tekemään valinnan oman paikkakuntamme kirkoista. Ja tässä ne kaikki ovat:
Nro 1
Nro 2
Nro 3
Nro 4
Nro 5
Siis anteeksi nyt vaan, en halua vaikuttaa millään muotoa epäkunnioittavalta, mutta voi apua..Nämä viisi vaihtoehtoa eivät kyllä yhtään vastaa sitä ajatusta millainen omasta mielestäni vihkikirkkoni tulisi olla. Voi tuntua pinnalliselta, mutta jotenkin olen aina haaveillut ensimmäisen kuvan tyylisestä vanhasta ja arvokkaasta kirkosta, ja järkytys oli melkolainen kun huomasin ettei täältä OIKEASTI löydy koko paikkakunnalta yhtään sen tyylistä kirkkoa. Ja kaiken huipuksi kaikki nämä viisi näyttävät sisätiloiltaan suurinpiirtein samanlaisilta:
Auttakee morsianta mäessä, miten ihmeessä nyt näistä sen valinnan tekee??
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Pukuhaaveiluja
Kuten jo aiemmin mainitsin, olen jo tilannut pukuni ja maksanut varausmaksun. Kun lähdin unelmieni pukua metsästämään, oli mielessäni hyvin selvät sävelet: ei hörselöitä, ei pitsiä, ei olkaimia eikä missään nimessä monikerroksista prinsessaunelmaa. Selailin tunteja ja taas tunteja internetissä erilaisia pukusivustoja ja haaveilin löytäväni unelmieni puvun. Välillä alkoikin tuskastuttaa koko etsiminen, kaikki mistä itse vähänkin pidin ei miellyttänyt miehen silmää malliltaan (ei kuulemma käy mereneitomallinen, ei kapea, ei yöpaidan näköinen, jne..huoh!). Kunnes sitten yhtenä iltana löysin sen, unelmieni puvun. Aluksi kävin sitä tiirailemassa vähän väliä, useampana päivänä, ja varmistuksen höyrähtämiselle sain kun mikään puku ei näyttänyt SEN puvun rinnalta enää miltään. Uskalsin jopa vihdoin ja viimein varata paikalliseen morsiuspukuliikkeeseen ajan sovitukseen, pelkäsin ja samalla toivoin että puku näyttäisi päälläni aivan erilaiselta kuin kuvassa. Noh, näyttihän se, osasyynä varmaan se että kuvan malli on varmaan ainakin 30 kiloa minua hoikempi (aika olennaista puvun istuvuuden kannalta, vai mitä?). Mutta kun se oli silti niin ihana! Ja ehkä vähän vastoin ennakkotoiveitani myös prinsessaunelma, mutta siitä viis :) Päädyin samalla sovituskerralla kokeilemaan vielä kolmea muuta pukua ja sitten riitti. En halunnut sovittaa enää yhtään, sillä tiesin löytäneeni unelmieni puvun.
En kuitenkaan päätynyt tilaamaan pukua siltä istumalta, vaikka mieli tekikin. Päätin, että koska yleensä olen hyvin impulsiivinen ihminen, niin tämän asian ainakin tekisin kunnolla ja pitkän kaavan kautta. Varasin toiseen liikkeeseen sovitusajan, en sen takia että etsisin jotain vielä parempaa vaan siksi, että halusin olla aivan varma ettei pukuni veroista löydy toista. Toinen sovituskerta olikin jokseenkin masentava: suurimmasta osasta pukuja ei ollut kuin sovituskokoa 36 tai 38, olisin kipeästi kaivannut kokoa 40/42. Hankalaa on puvusta nähdä kokonaiskuvaa kun se ei mene edes puoliväliin asti kiinni. Tässä toisessa liikkeessä palvelu oli kyllä ystävällistä ja valikoimista löytyi tasan kaksi pukua joita kokeilin, ja toista niistä jopa tuumailin hetkisen aikaa, mutta ei se silti tuntunut miltään edellisen sovituskerran pukuun verrattuna. Päätin siis vielä kerran suunnistaa takaisin liikkeeseen nro 1, kokeilemaan unelmapukuani vielä kerran.
Kävin siis toistamiseen kokeilemassa THE pukua ja silloin päätin, että etsintä saisi riittää. Halusin kuitenkin messutarjousten toivossa odottaa häämessuihin asti ennen tilaamista, ja mukava messualennushan puvuista olikin. Erinnäisistä morsiamesta johtumattomista aikataulullisista työkiiresyistä (olikohan nyt mahdollisimman monimutkaisesti sanottu?) missasin messualennukset ja puvun tilaaminen jäi muutaman viikon päähän kun pääsin piipahtamaan paikan päällä pukuliikkeessä. Sovitin pukua vielä kerran ja laitoin sen tilaukseen. Hurjalta tuntui tilata puku yli vuotta ennen häitä, mutta en usko löytäväni mitään ihanampaa tai parempaa, enkä edes halua enää katsella uusia vaihtoehtoja. Nyt siis odottelen pukuani saapuvaksi liikkeeseen jolloin pääsen tekemään väliaikasovituksen morsiusdieettiä silmällä pitäen, oi tule kesä äkkiä ;) Kuinka aikaisin te olette pukunne tilanneet?
Pukuni on muuten joku yllä olevista, en paljasta ihan vielä mikä mutta arvaatteko?
Alla vielä muutama erikoisempi puku maailmalta, en ehkä itse tunne näitä ihan omakseni mutta rohkeammalle morsiamelle inspiraatioksi :)
Ei niin mukava vieras
Tässä tämänhetkinen olotila. Ystävämme Yrjö tuli kyläilemään viikonloppuna, eikä meinaa lähteä kulumallakaan, ilmeisesti täällä on liian hyvä palvelu jotta malttaisi suunnistaa muihin osoitteisiin. Voin sanoa että veto on ollut melko pois, enkä ole jaksanut tietokonetta aukaista ennenkuin tänään. Ilmeisesti nyt alkaa kuitenkin elämä voittamaan, kun piti ensimmäisenä raahautua sängystä katsomaan uudet blogipäivitykset ja kuulumiset :) Ja hei, päivän saldo on yksi syöty banaani, jipii! Eipä ole koskaan banaani maistunut yhtä hyvälle..
No se siitä, seuraavaksi iloisempiin aiheisiin. Tai iloisiin ja ei-niin-iloisiin, oli nimittäin sängyssä maatessa muutama hetki aikaa miettiä häitä ja budjettia. Alunperin kaavailimme hääbudjetiksi noin 10 000 euroa. Vieraita meille tulee noin 80, kutsuja lähetetään 90 mutta uskoisin että kymmenen vierasta eivät pääse paikan päälle erinnäisistä syistä. Noh, hääbudjetista ison osan lohkaisee tietenkin juhlapaikan vuokra, pitopalvelu ja alkoholitarjoilu. Meille tulee ns. avoin baari, eli baarimikko taikoo juhlaväen toiveiden mukaan drinkkejä, viinasvalikoima on melko laaja eikä kenelläkään jano pitäisi jäädä. Häämenusta emme ole saaneet pitopalvelulta vielä tarkaa suunnitelmaa, mutta alustavan arvion mukaan kustannukset tulevat olemaan noin 40 €/hlö, lisähintaa tulee jos haluamme jotain erikoista iltapalaa (tällä hetkellähodarikärry suunnitelmissa). Tässä vaiheessa budjetti pysyy jotenkuten aisoissa, mutta sen jälkeen onkin pelkkää alamäkeä: bändi ja bändin majoitus, koristelut, hääpuku ja miehen puku, lasten vaatteet, kuljetukset, hääyö, karkkibuffet, kutsut, valokuvaaja ja videokuvaaja, vihkisormus, häämatka, kengät, kukat..lista on ihan loputon. Vaikka kuinka laskisin tiukasti ja kaikesta nipistäen, saan ilma häämatkaa kokonaissummaksi noin 14 000 euroa. Ja siihenhän saa varautua että kaikkea yllättävää tulee kuitenkin matkan varrella. Siis miten tässä näin oikein kävi?? Miten ihmeessä muut pystyvät pitämään budjetin kohtuudessa, kun minusta tuntuu että kaikki mikä vaan viittaakiin häihin maksaa aina muutaman setelirahan verran? Sanokaa pliiiiisss etten ole ainoa jolla on mopo karannut käsistä? Toki, olen asian ajatellut myös näin että maksoi mitä maksoi, haluan sen yhden päivän elämästäni olevan täydellinen, ja olen varautunut siitä täydellisyydestä myös maksamaan. Taitaa tarkoittaa sitä että seuraavan vuoden ruokavalio on aika pitkälle tämmöistä:
Nam, kaurapuuroa ;) Ei nyt sentään ihan mutta jostakin varmaan täytyisi pikkuisen nipistää budjettia..Mutta mistä? Häämatkasta emme aio tinkiä, hääpuku on jo tilattu ja osaksi maksettu, paikkavuokraan emme voi kauheasti vaikuttaa eikä menu tai baaritarjoilu ole miehen mielestä missään tapauksessa säästökohde. Hmph, täytynee vielä pohtia tätä tai sitten satsata kaikki yhden kortin varaan..Lottovoittoon :)
Siitä onkin hyvä haaveilla täältä sairasvuoteelta, täytynee toivoa että unessa näkyvät seuraavat 7-oikein rivit..Pikaisiin paranemisiin jos teistä joku muukin on saanut Yrjön kylään kutsumatta :)
torstai 8. maaliskuuta 2012
Meissä kaikissa asuu pieni bridezilla..joohan?
(m.journalistiliitto.fi)
Huh huh mikä päivä takana..Yllä oleva kuva kertoo varmaan kaiken. Pää kolmantena jalkana juostu paikasta toiseen, tavattu asiakkaita, neuvoteltu, hoidettu pino paperihommia ja valmisteltu huomista työpäivää. Viimeisin tekstiviesti asiakkaalta pärähti juuri puhelimeen, jospa nyt jo pääsisi rauhoittumaan illan viettoon ennen huomista puristusta. Edessä huomenna yhdet messut, muutamat asiakastapaamiset ja sitten voisikin siirtyä hyvissä ajoin kotipuoleen. Kiirettä tai ei, kivaa on silti töissä ja tulipa tässä just mieleen etten ole ehtinyt hääjuttuja miettiä koko päivänä..siis WHHAAAATTTT?? Harvinaista minulle, yleensä aloitan päivät aamukahvin kanssa lukemalla kanssasisarien blogeja ja selailemalla netistä kaikkea mahdollista häihin liittyvää..
Itse asiassa olen vähän odottanut sitä hetkeä, jolloin tulee väsyminen/kyllästyminen häiden suunnitteluun. Mitä muiden blogeista olen lukenut, niin aika monella on tullut jossain vaiheessapieni breikki suunnitteluun ja ylipäänsä häiden ajatteluun. Jotenkin ajattelen että se kuuluu asiaan, aika intensiivistä häiden järjestely nimittäin on joten en yhtään ihmettele jos kaipaa välillä jotain muutakin ajateltavaa. Toki täytyy kyllä tunnustaa, että peli taitaa olla minun kohdallani menetetty ja häähöperyys ottanut totaalisen vallan.. Jaksaisin lukea häihin liittyviä juttuja vaikka vuorokaudet läpeensä, suunnitella pienimpiäkin yksityiskohtia päivätolkulla ja ideoida uusia mahdollisia asioita häihin jatkuvalla syötöllä. Joten täten seuraa tunnustus: minussa (kin) asuu pieni Bridezilla. Kyllä. Valitettavasti. Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta läheisiltäni, yrittäkää kestää :) Ehkä en bridezillana ole ihan pahimmasta päästä, en kiukuttele, raivoa, uhkaile, itke tai muuten käyttäydy täysin järjettömästi (ainakaan kovin usein), mutta häistä riittäisi juttua kaikille ketkä jaksaisivat kuunnella. Mies-raukka on ainakin täysin kyllästetty satiinilla, hunnuilla, kukkavalinnoilla, menuehdotuksilla ja vieraslistoilla, hän kysäisikin yhtenä päivänä mitä ihmettä teen sitten kun häät ovat ohi? Jäin itsekin pohtimaan sitä, mitä tosiaan sitten kun kaikki tämä suunnittelu on tullut tiensä päähän ja melkein puolentoista vuoden urakka kulminoitunut yhteen elämämme tärkeimmistä päivistä? En edes uskalla ajatella aikaa sinne asti, nautin nyt vaan tästä tilanteesta ja hetkestä, ja yritän säästää miehen hermoja kirjoittelemalla tänne kaikki ne mahdolliset ja mahdottomat ajatukset joita päässä pyörii.
Ai niin, tämän melko turhanpäiväisen kiire-bridezilla-höpötyksen päätteeksi ihan oikeaakin asiaa. Olen yrittänyt saada muutamalta palveluntarjoajalta tarjouksia viikkokaupalla enkä voi ymmärtää miksi sähköposteihini ei vastata?? Oletteko te törmänneet samanlaiseen toimintaan? Yhdeltä palveluntarjoajalta olen odottanut tarjousta jo viime marraskuusta lähtien, ja toisen yrityksen piti lähettää helmikuun loppuun mennessä tarjous palveluistaan, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Olen muutamaan otteeseen ystävällisesti lähestynyt sähköpostilla ja tiedustellut oavtko he mahdollisesti ja ylipäänsä ehtineet miettiä tarjoustaan, mutta edes näihin posteihin en ole vastauksia saanut. Tuntuu jotenkin niin turhauttavalta, varsinkin kun kyseessä eivät ole mitkään pikkusummat vaan puhutaan tuhansista euroista..Raivostuttaa, turhauttaa, tympäsee, ärsyttää ja mitähän kaikkea vielä. Täytynee varmaan alkaa katsella vaihtoehtoisia tahoja näiden alkuperäisten tilalle, jos ei kohtuullisessa ajassa saa edes sähköposteihin vastausta niin miten voin luottaa siihen että kaikki menee hääpäivänä niinkuin pitääkin eivätkä nämä "palvelualan ammattilaiset" tee silloinkin ohareita? Murrrr...
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Aarre vuosikymmenten takaa
Olin pienenä ihan mummun tyttö. Muistan kaikki ne ihanat hetket, kun mummun kanssa ajeltiin myrkynvihreällä Ladalla mökille kesälomaa viettämään, tehtiin "pullamokkoria", keitettiin kunnon pannukahvia kerman kanssa, haisteltiin uuninluukun läpi maailman parhainta karjalanpaistia ja suolattiin papalle voita. Mummu oli aina se pieni ja pyöreä, pullantuoksuinen turvallinen mummu. Mummu auttoi aina hädän hetkellä, osasi lohduttavat sanat ja jaksoi aina kuunnella, eikä koskaan suuttunut. Kertaakaan en kuullut mummun edes korottavan ääntään. Oli siis helppo olla mummun tyttö, ja elämäntilanteestani johtuen pidin mummua toisena äitinäni. Lukion ensimmäisellä luokalla jopa asuin mummun luona papan kuoleman jälkeen. Valitettavasti mummu menehtyi äkillisesti vain 65-vuotiaana, päivää ennen kuin meidän piti lähteä perinteiselle juhannuksenviettomatkalle mökille. Mummusta jäi rakkaat muistot, ja sen lisäksi tämä:
Mummun kihlasormus. Kun sain sen itselleni mummun kuoleman jälkeen, vannoin, että kun joskus menen naimisiin niin tästä sormuksesta teetän itselleni vihkisormuksen. Sormus on vuodelta 1952, 18 K kultaa. Kaiverrukset ovat osittain kuluneet pois, nimestä saa selvän mutta päivämäärä ei valitettavasti ilman apuvälineitä erotu. Olen säilyttänyt sormusta visusti kohta 16 vuotta ja aina se vaan muuttuu minulle rakkaammaksi. Asiassa on vain yksi mutta, tai itse asiassa parikin. Ensimmäiseksi en oikein pidä keltakullasta, jotenkin tuntuu ettei se vaan värinä sovi minulle. Toisekseen sormus ei sitten millään istu yhteen kihlasormukseni kanssa, katsokaa vaikka:
Pahoittelen kaameita puhelimella otettuja kuvia ja kuivia käsiä :) Kihlasormukseni on 8 mm leveä ja kuten näette ei lähelläkään keltakullan väriä, saatikka sitten pyöreä muodoltaan. Olen pähkäillyt ja pähkäillyt miten saisin sormukset sovitettua yhteen, mutta laihoin tuloksin. Tietenkin olisi viisasta mennä ihan kultasepälle kyselemään onko asialle mitään tehtävissä..en haluaisi sulattaa mummum sormusta osaksi uutta vihkisormusta, sillä jotenkin tuntuu että pilaisin 60 vuotta vanhan sormuksen..Ehkä sen voisi "päällystää"? En tiedä oikeaa termiä päällystämiselle, mutta you get the point ;) Toisaalta haluaisin hankkia ihan upouuden ihanan kimaltavan timangisormuksen (harakka mikä harakka ;) ), olen katsastanut lähestulkoon kaikki tämän kaupungin valikoimat läpi ja aika selkeästi muutama sormus on noussut yli muiden. Jos voittaisin lotossa sormus olisi todennäköisesti tämä:
Tarkkasen Tunteidenvuori. Ah sitä bling blingiä mutta voi kiesus mikä hinta..raapaisee pitkälti yli budjetin, joten täytynee tyytyä vähän hillitympään versioon:
Ylempi sormus Kultajousen Diamanti Collection ja alempi kuva koruverkko.fi. Koska kihlasormukseni on niin leveä, en voi haaveillakaan mistään yberleveästä ja isotimanttisesta sormuksesta. Ja nämä sormukset istuisivat budjettiinkin huomattavasti paremmin. Pohdittavaksi siis jää uusi vai vanha sormus vai niiden yhdistelmä..ehkä yritän tiristää tuolta sulholta mielipidettä asiaan, eikös perinteisesti vihkisormuksen hankkiminen ja kustantaminen ole miesten hommaa? Hmmm, jospa sittenkin kokeilisi kepillä jäätä ja harkitsisi tuota Tunteidenvuorta.. ;))
Mummun kihlasormus. Kun sain sen itselleni mummun kuoleman jälkeen, vannoin, että kun joskus menen naimisiin niin tästä sormuksesta teetän itselleni vihkisormuksen. Sormus on vuodelta 1952, 18 K kultaa. Kaiverrukset ovat osittain kuluneet pois, nimestä saa selvän mutta päivämäärä ei valitettavasti ilman apuvälineitä erotu. Olen säilyttänyt sormusta visusti kohta 16 vuotta ja aina se vaan muuttuu minulle rakkaammaksi. Asiassa on vain yksi mutta, tai itse asiassa parikin. Ensimmäiseksi en oikein pidä keltakullasta, jotenkin tuntuu ettei se vaan värinä sovi minulle. Toisekseen sormus ei sitten millään istu yhteen kihlasormukseni kanssa, katsokaa vaikka:
Pahoittelen kaameita puhelimella otettuja kuvia ja kuivia käsiä :) Kihlasormukseni on 8 mm leveä ja kuten näette ei lähelläkään keltakullan väriä, saatikka sitten pyöreä muodoltaan. Olen pähkäillyt ja pähkäillyt miten saisin sormukset sovitettua yhteen, mutta laihoin tuloksin. Tietenkin olisi viisasta mennä ihan kultasepälle kyselemään onko asialle mitään tehtävissä..en haluaisi sulattaa mummum sormusta osaksi uutta vihkisormusta, sillä jotenkin tuntuu että pilaisin 60 vuotta vanhan sormuksen..Ehkä sen voisi "päällystää"? En tiedä oikeaa termiä päällystämiselle, mutta you get the point ;) Toisaalta haluaisin hankkia ihan upouuden ihanan kimaltavan timangisormuksen (harakka mikä harakka ;) ), olen katsastanut lähestulkoon kaikki tämän kaupungin valikoimat läpi ja aika selkeästi muutama sormus on noussut yli muiden. Jos voittaisin lotossa sormus olisi todennäköisesti tämä:
Ylempi sormus Kultajousen Diamanti Collection ja alempi kuva koruverkko.fi. Koska kihlasormukseni on niin leveä, en voi haaveillakaan mistään yberleveästä ja isotimanttisesta sormuksesta. Ja nämä sormukset istuisivat budjettiinkin huomattavasti paremmin. Pohdittavaksi siis jää uusi vai vanha sormus vai niiden yhdistelmä..ehkä yritän tiristää tuolta sulholta mielipidettä asiaan, eikös perinteisesti vihkisormuksen hankkiminen ja kustantaminen ole miesten hommaa? Hmmm, jospa sittenkin kokeilisi kepillä jäätä ja harkitsisi tuota Tunteidenvuorta.. ;))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)