lauantai 2. kesäkuuta 2012

The Puku

Iiiikkk, nyt se on tullut. Nimittäin The Puku on saapunut liikkeeseen. Vähänkös jännittää, eikä vähiten se että tilasin yhtä kokoa liian pienen puvun enkä ole nyt olenkaan varma mahtuuko se päälle..menen sovittamaan pukua vasta tuossa heinäkuun puolella, en vain yksinkertaiseti ehdi ennen sitä ja toisaalta saan hieman armonaikaa karistaa pari kiloa lisää..Mutta joka tapauksessa nyt on tullut aika paljastaa puku joten olkaatte hyvät arvon rouvat tai tulevat sellaiset, tässä se on:





Blue By Enzoanin Calistoga. Vei sydämeni jo ennen sovitusta, eikä vertaistansa löydy maan päältä. Voi kun tulisi jo se päivä kun saan pukea tämän ihanuuden ylleni :)

perjantai 1. kesäkuuta 2012

My work is killing me..or not :)

Niinkuin otsikosta näkee, täällä ollaan ihan puhkipoikkirättiväsyneitä. Meillä on töissä alkamassa vuoden kiireisin aika, ja sen kyllä huomaa. Kalenteri on ollut tupaten täynnä jo muutaman viikon, ja loppua ei näy. Ottaa välillä aika koville, ja kaikki muut asiat jää kyllä suosiolla sivuun vähäksi aikaa. Toisaalta äärettömän mukavaa että on kiirettä, sehän itse asiassa on tämän työn suola, enkä vaihtaisi muuhun mistään hinnasta. Täytyy vaan oppia ottamaan vähän vapaatakin, eikä paahtaa 6-7 päivää viikossa aamusta iltaan. Mutta kun ei malttaisi millään :)

Eli tämä selittää vähän sitä miksi blogissa on ollut hiljaisempaa, toivottavasti ymmärrätte. Nyt oli kuitenkin taas pakko päästä kirjoittelemaan, ja ajattelinkin keskittyä tänään postaamaan aiheesta, jota yksi lukija tässä taannoin toivoi. Nimittäin lastenhoidosta häiden ajan. Meillä on siis kaksi lasta, toinen päättää ensimmäisen kouluvuotensa huomenna ja toinen (se vilkkaampi tapaus) täyttää syksyllä viisi vuotta. Sanomattakin on selvää, että jonkinnäköistä lastenhoitoa hääpäivälle täytyy järjestää, sillä siitä ei tule kertakaikkisen mitään jos itse yritämme huolehtia lapsista hääpäivänämme. Ei kestä tulevan rouvan hermo eikä varmasti lastenkaan.

Tarkoitushan on että lapset tulevat kyllä osallistumaan hääpäiväämme, mutta lähtevät kuitenkin alkuillasta pois juhlapaikalta, sillä tarkoituksemme on pitää kivat juhlat aikuisten kesken, eikä tunnu kauhean kivalta jos lapset ovat katselemassa ehkä hieman kosteampaakin juhlimista. Ja haluamme myös, että kaikki kutsutut voivat rentoutua ja nauttia juhlista kerrankin ihan rauhassa ilman lkapsia, joten kutsuvieraslistalla ei ole omien lapsiemme lisäksi kuin kaksi samanikäistä muuta lasta ja heidänkin kutsumiseen on hyvä syy. Nimittäin se että olemme paljon kyseisten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä, ja lapset tulevat olemaan tavallaan seurana meidän omille lapsillemme. Vältetään tällä tietynlaiset hankaluudet kun muksuilla on edes vähän ikäistänsä seuraa. Nämä toisetkin lapset poistuvat meidön lasten kanssa yhtä aikaa juhlapaikalta, jolloin paikalle jää vain aikuisia.

Emme myöskään halunneet nakittaa lapsenvahtihommaan ketään tutuistamme, joten ratkaisu asiaan oli yksinkertainen. Palkkaamme koko päiväksi ja yöksi ulkopuolisen hoitajan, joka alkuiilasta lähtee lapsiemme kanssa kotiin ja yöpyy myös meillä. Hän on lisäksi aamulla lasten kanssa siihen asti, kun saavumme tai anoppi ottaa lapset huostaansa. Anoppi kyllä sanoi että hän voi katsoa lapsia, mutta emme halunneet tätä vaihtoehtoa sillä haluamme hänenkin pystyvän nauttimaan juhlasta täysin siemauksin. Vilkkaan viisivuotiaan kanssa juhlasta nauttiminen ei onnistu ihan samalla tavalla, tiedätte varmaan. On mielestäni ihan ok että hän katsoo lapsia aamulla jos itse niin haluaa, hän nimittäin tuppaa heräämään aina todella aikaisin, vaikka olisikin ollut juhlimassa.

No, suunnitelma hyvä 10. Entäs sitten toteutus? Kyselimme vähän eri tahoilta ja löysimme mahdollisesti hoitajan tutun tutusta, joka on aiemminkin tehnyt opiskelujen ohessa vastaavia töitä. Tämä olisi kaikkein paras vaihtoehto, tosin hieman epävarma sillä vielä ei ole varmuutta onko hän Suomessa silloin. Jos hän ei pääse lastenhoitajaksi, ajattelin palkata ihan suoraan Mannerheimilta tai vastaavasta paikasta koulutetun hoitajan. Tottakai niin, että hän tulee meille ensin muutaman kerran harjoittelemaan, jotta lapset tutustuvat häneen, ja samoin myös me. On kuitenkin aika iso asia jättää lapset melko vieraan ihmisen hoiviin, joten siitä syystä haluamme tutustua etukäteen ja varmistaa että hän on sopiva hoitajaksi (ei kuulosta yhtään neuroottiselta eihän?) Aika näyttää kumpaan vaihtoehtoon päädymme, mutta joka tapauksessa hoitaja on meidän mukana hääpäivän aamusta aina seuraavaan aamuun asti. Kalliiksihan tuo lysti tulee, mutta ainakin tiedän että lasteni perään katsoo ainakin yksi henkilö koko ajan, eikä minun tarvitse murehtia kesken kirkon tai hääjuhlan missä he oikein viilettävät..Olisi kiva tietää mitä te muut suunnittelette lastenhoidon saralle?

Huh mikä megapostaus. Ja kuvaton taas, pahoitteluni..kuvien hamstraaminen ei vain jotenkin ole mun juttu ;)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri..

Täällä sitä taas ollaan pitkästä aikaa. Pahoitteluni hiljaisuudesta, mutta totta puhuen ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Hääsuunnittelu on junnannut paikoillaan, olen taistellut pitopalveluiden ja paikkatarjousten kanssa ja odotellut olemattomia tarjouksia. Samoin kuin valosuunnittelusta, kutsukorteista, kukista, metsästänyt koruja, yrittänyt miettiä somisteita eikä mistään ole tullut yhtään mitään. Suoraan sanottuna tämä kaikki aiheutti sen ettei häiden suunnittelu huvittanut enää pätkääkään. Mietin moneen otteeseen että lyön hanskat tiskiin, varaan matkan mahdollisimman kauas ja mennään naimisiin jossain palmurannalla, ihan vain me kaksi. Sen verran paljon on välillä ottanut päähän. Onko nyt oikeasti niin että vaikka käyttää tuhansia ja taas tuhansia euroja yhteen päivään, juhliin, niin ei ole kelvollinen saamaan palvelua? Tai edes vastausta yhteydenottoihin..murr, sanon minä :)

Toisekseen aivan yhtä suurta ahdistusta on aiheuttanut yksinäisyys. Siis en tarkoita että olisin yksinäinen noin niinkuin yleisesti, minula on aivan ihania ystäviä ympärilläni ja tosi laaja kaveripiiri, mutta tarkoitan hääyksinäisyyttä. Välillä tuntuu että olen ihan yksin näiden suunnitelmien ja säätämisten kanssa, onhan tuossa toki armas mieheni vieressä mutta ei se ole sama asia. You know what i mean? Kaipaisin esimerkiksi omaa äitiäni mukaan suunnitteluun, samoin kuin isääni. Erinnäisistä syistä johtuen en ole hirveästi tekemisisssä kummankaan kanssa, tuskin tulevat edes häihin, ja se saa minut välillä todella surulliseksi. Kaiholla katselen kun muut morsiamet kirjoittelevat yhteisistä pukusovituksista, kakkumaisteluista ja muista sellaisista ja tiedän, etten tule koskaan kokemaan samaa...Noh, siitä taas sitten enemmän joku kaunis päivä, ei ole tarkoitus vuodattaa tänne ihan kaikkea kerralla ettei teitäkin ala ahdistamaan :))

Onneksi tuo ahdistus alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja jaksan taas ajatella positiivisesti häistä ja suunnittelusta. Kaiken tämän odottelun jälkeen nimittäin teimme radikaalin päätöksen ja laitoimme pitopalvelun sekä juhlapaikan vaihtoon. Valitettavasti tilanne vaan on sellainen, että häihin on enää kymmenisen kuukautta aikaa, budjetti täytyy lyödä lukkoon enkä voi hamaan tappiin asti odotella menu- ja majoitushintoja. Niinpä tartuimme härkää sarvista, soitimme tutulle pitopalveluyrittäjälle sekä yhteen juhlapaikkaan, mitä aiemmin emme edes harkinneet, ja nyt meillä on pitopalvelu varattuna, menu päätetty, paikka on puolet halvempi kuin mitä aiemmassa olisi ollut ja kaikki on valtakunnassa hyvin. Vähän tuo paikka harmittaa, sillä alunperin en olisi millään halunnut mitään seurantaloon tyylistä juhlapaikkaa, mutta tässä vaiheessa se lienee sivuseikka. Vaalea ja moderni vaihtui hirsiseiniin  ja ei niin moderniin. Pitopalvelun vaihtaminen ei harmita yhtään, sillä tiedän entisestä kokemuksesta että uusi pitopalvelumme tekee mielettömän hyvää ruokaa, ja iso plussa varsin kilpailukykyisestä hinnasta.

Päänvaivaa tuottaa vielä valaistus ja sitä toimittavat yritykset (tai tässä tapauksessa yritys), sillä lukuisista pyynnöistä huolimatta en ole saanut tarjousta vaikka se on luvattu jo viime marraskuussa. Siis oikeasti, onko teistä kohtuullista odottaa tarjousta melkein 7 kuukautta?? Mietin tässä jo sotasuunnitelmaa valaistuksen hoitoon, jotakinhan siihenki täytyy keksiä kun ei saada ammattilaisia paikalle vaikka kuinka rahaa tyrkytetään..

Kerron myöhemmässä postauksessa sitten tarkemmin uudesta juhlapaikastamme ja pitopalvelusta, pidetään salaisuutta vielä hetken aikaa :) Toivon vain todella ettei teillä muilla ole yhtä paljon ongelmia palveuntarjoajien kanssa kuin meillä, on tämä kyllä sellainen loputon suo ollut..Nyt pääsen vasta kunnolla suunnittelemaan kaikkea muuta häihin liittyvää, kun perusasioihin saatiin vihdoin ja viimein varmuus. Ja voi tytöt ja pojat sentään, ette usko kuinka mukavaa on olla täällä taas kirjoittelemassa ja suunnittelemassa unelmien hääpäivää. Ladies and gentlemen, I´m back!! ;))

p.s. Anteeksi kamalasti jos teksti vilisee kirotushäriöitä, hankin vähän aikaa sitten melkein kahden vuoden tauon jälkeen rakennekynnet enkä ole vieläkään tottunut täysin kirjoittelemaan näillä..mutta on ne niin ihanat :)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Huivipulma

Olen tässä miettinyt paljon etikettisääntöjä ja kirkkoon pukeutumista. Jotenkin takaraivossa kolkuttelee se ettei välttämättä ole soveliasta astella kirkkoon olkapäät paljaana (mistä lie vuosisatojen takaa tämäkin on iskostunut mun mieleen). Tämä aiheuttaakin pienimuotoisen ongelman, sillä en osaa yhtään ajatella mitä hääpuvun lisäksi pukisin ylleni. Boleroista en jostain syystä tykkää vaikka olenkin törmännyt moneen kauniiseen versioon. Jollain lailla en koe boleroa omakseni tai omaan tyyliini sopivaksi, joten se on auttamatta pois laskuista. Yksi varmasti paljon käytetty vaihtoehto olisi peittää olkapäät huivilla, mikä varmasti talvihäissä olisi jo kylmyyden takiakin hyvä vaihtoehto. Tai en nyt tiedä onko kirkoissa sen kylmempää talvella kuin kesälläkään, ehkä? Ongelmaksi muodostuu se etten haluaisi peittää pukuni kaunista yläosaa millään huivilla, kun yläosassa on nimenomaan se "juttu" mikä tekee puvusta niin upean. Enkä kauheasti pidäesimerkiksi tylli- tai sifonkihuiveista. Huoh, voiko tämäkin asia olla näin vaikeaa? Eipä tullut koskaan aiemmin mieleen että häitä suunniteltaessa joutuisi tällaisiakin asioita pohtimaan :) Mitä olette mieltä, voiko kirkkoon mennä talvellakin hyvällä omalla tunnolla ilman olkapäiden peittämistä?

Asiasta kukkaruukkuun, pikainen kirjoitus vielä siitä että asiat EHKÄ nytkähtävät huomenna vähän eteenpäin. Kuten tiedätte olen odotellut tarjouksia kuin kuuta nousevaa, ja nyt sain vihdoin sovittua vielä yhden palaverin toisen juhlapaikan pitopalvelun kanssa. Huomenna treffataan ja lyödään lopulliset menut yms. lukkoon ja toivottavasti saan sitten pikaisesti jo hintatietojakin käsiini niin pääsen tekemään valinnan juhlapaikkojen kesken. Lisäksi huomenna näen millaisen valosuunnitelman ovat saaneet aikaiseksi, sekin vaikuttaa isolta osalta siihen kumpaan juhlatilaan loppujen lopuksi päädytään. Pitäkää peukkuja, kirjoittelen tapaamisen jälkeen sitten miten meni ja tulinko hullua hurskaammaksi :)


p.s. anteeksi kuvaton postaus, ei vaan ollut arkistoissa mitään aiheeseen sopivaa jemmassa :)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Punaista ja hyvää

Olenkin varmaan jo aiemmin maininnut, että meidän häihin tulee avoin baari. Ja sananmukaisesti baari, sillä eri laatuja viinejä, viinoja, liköörejä, lantrinkeja, kuumia ja kylmiä juomia löytyy lähestulkoon samalla lailla kuin normaalistakin baarista. No okei, ei sentään ihan, jouduttiin kyllä jättämään erikoisliköörit yms. pois, siis sellaiset joita tarvitaan ehkä pari senttilitraa koko illan aikana. Mutta muuten hääbaarista saa käytännössä katsoen mitä haluaa, ja baarimikko taiteilee tiskin takana koko illan ettei vieraiden tarvitse itsepalvelua harrastaa. Ehkä osaltaan avoimen baarin ideiaan vaikutti se, että ollaan oltu molemmat baareissa ja yökerhoissa aikoinaan vuosia töissä, joten haluttiin myös meidän häihin kattava ja hyvä juomavalikoima. Tiedetään, vaarana on että osa vieraista vetää överikännit (suvun tuntien tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus) mutta siinäpähän sitten vetävät. Riippuen juhlapaikasta meille on tulossa ammattiportsari pitämään tilannetta hallinnassa. Oikeastaan portsari palkataan mikäli juhlapaikaksemme tulee keskustan liepeillä oleva juhlatila, ihan vaan varmistaaksemme ettei ulkopuolisia eksy kuokkimaan, ja samalla hän voi tilaila takseja ja taluttaa nätisti kotimatkalle hieman liikaa juhlineita. Älkää nyt käsittäkö väärin, tarkoitus ei ole missään nimessä viettää mitään yltiöryyppäjäisiä, mutta kun tunnemme sukumme ja tiedämme että osa innostuu viinaa kiskomaan, joko baarista tai sen puutteessa pimeästä taskumatista (tai kymmenestä taskumatista), joten miksi vaivata asialla päätään. Näillä mennään ja pääasia että kaikilla on mukavaa, selvinpäin tai maistissa.

Se mikä aiheutti päänvaivaa oli tervetuliaismaljoista päättäminen. Emme kumpikaan tykkää kuohuviineistä (hyi yäk, eikä valkkari sen parempaa ole) mutta halusimme jotain kuitenkin kilisteltäväksi. Aluksi mietimme jotakin kuumaa juomaa, kyseessä kun kuitenkin on talvihäät, mutta sitten maistelin paria punaista ja kuohuvaa, ja sieltähän se suosikki sitten löytyi..tai suosikit. Aivan vielä ei olla tehty päätöstä näiden kahden välillä, mutta tässä ovat ehdokkaat:


J.C.Le Rouxia tai sitten tätä..


Molemmat näistä ovat äärettömän hyviä ja jopa sulhonkin näistä tykkää, tosin kaaso ei voi sietää kumpaakaan näistä joten täytyy varmaan hommata hänelle pikkupullo Muumilimpparia terästyksellä korvikkeeksi ;) Onneksi on aikaa testailla molempia vaihtoehtoja ja tehdä lopullinen päätös kumpaanko päädytään. Itse asiassa toinen näistä pulloista matkaa jääkaapista huomenaamulla koulutusreissulle Helsinkiin mukaan, saadaan sitten pomon kanssa raskaan päivän päätteeksi maistella hotellihuoneessa puolilämmintä kuoharia hammasmukeista. Jiihaa, en malta odottaa ;)

Mitä eri vaihtoehtoja te olette pohtineet alkumaljoiksi?

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Häähärpäkkeitä

Virallisesti häähärpäkkeiden (kuten kaikkia häihin liittyviä somisteita yleisesti kutsun) kerääminen on nyt sitten alkanut. Tähän mennessä olen aika mestarillisesti onnistunut kiertämään kaikki somistus-, asuste- ja häätavaraliikkeet melko kaukaa, mutta vähitellen taitaa olla aika alkaa keräilemään tarvittavaa rekvisiittaa kokoon. Tässä asiassa minua auttoi ihanainen kaasoni, joka toi tuliaisena minulle tällaiset:



Aivan iiiihanat sukkanauhat! Ja kuinka söpösti paketissa olikaan sekä sukkanauhan heittoa varten oma että morsiamelle ihaka omaksi erillinen nauha. Sopivasti blingiä ja valkoiset, siitä tämä morsian tykkää. Nyt on sitten jotain uutta (puvun kanssa) kasassa, vielä täytyisi löytää jotain sinistä, lainattua ja vanhaa..käykö vanha morsian vanhasta? ;) Sinisestä ei ainakaan ellei satu olemaan sukua smurffeille..

Oikeasti olen ajatellut keskittää somisteiden etsimisen joulun tienoille, häihimme tulee nimittäin värisävyinä valkoista ja hopeaa, ja tähän vuoden aikaan oikeanlaisten koristeiden ja kynttilöiden etsiminen on vähän hankalaa. Viime joulun alennusmyynneistä katselin jo vähän sillä silmällä kaikkea, ja huomasin että kannattaa olla hyvissä ajoin ennen joulua liikenteessä, alennusmyynteihin asti nimittäin ei paljoa tavaroita ainakaan täällä meillä jäänyt. Ja varsinkin kun haluan juuri tietynlaiset koristeet ja somisteet. Onneksi tässä on vielä jokunen kuukausi armonaikaa jäljellä ennenkuin nurkat alkavat täyttyä pahvilaatikoista ja pussukoista..

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kukilla vai ilman?

Hämmästyttävää kuinka monella morsiolla on suhteellisen selvät sävelet kukkien suhteen. Hämmästyttävää siinä mielessä, ettei minulla ole vielä hajuakaan missä roolissa kukat häissämme näyttelevät. Vai tuleeko niitä ollenkaan, sekin on vielä epäselvää. Tietenkin haluan morsiuskimpun, yksinkertaisen ja tyylikkään, mutta alunperin suunnittelin ettei juhlatilaamme tule muita kukkia kuin ehkä buffetpöytää koristamaan yksi asetelma. Tuleva anoppi puolestaan oli sitä mieltä että kukkia tarvitaan koristeiksi pöytiin, jolloin aloin miettimään pitäisikö sittenkin hommata edes jonkinnäköiset asetelmat. Kukathan kuuluvat häidemme alati paisuvassa budjetissa siihen pihistys-osioon, eli koska en itse pidä niitä kauhean tärkeinä, niin en ole myöskään valmis uhraamaan satoja ja taas satoja eurojakukkiin jotka muutaman päivän kuluttua heitetään roskikseen. Ja toisaalta talvihäissä tunnelmaa luovat kynttilät, joita ajattelin käyttää runsaasti pöydissä. Asiaa mietittyäni kallistun ehkä siihen alkuperäiseen ideaan että kukat jäävät hankkimatta..joka tapauksessa morsiamen kimpuksi olen ajatellut jotain tällaista:

(kuva täältä)




(kuva täältä)







(kuva täältä)


(kuva täältä)

(kuva täältä)

(kuva täältä)

Eli melkoisen yksinkertaista ja valkoista, en vielä tähän päivään mennessä ole löytänyt muuta väriä mikä miellyttäisi ja mitä tahtoisin sekoittaa kimppuuni. Toisaalta taas löysin etsystä aivan ihania silkkikukista ja "timantti"koruista tehtyjä kimppuja, kurkatkaa vaikka:



(kuva täältä)

(kuva täältä)

(kuva täältä)

Näitä ihanuuksia löytyisi netistä vaikka millä mitalla, ja voin kyllä sanoa ettei näiden kohdalla ole yksinkertaisuudesta tietoakaan..on bling-blingiä vaikka muille jakaa. Mikäli kimput näyttävät luonnossa puoliksikaan yhtä hyviltä kuin kuvissa, niin tämä morsio on myyty. Nyt täytyisi vielä suostutella sulhanen näiden kimppujen kannalle, ensimmäinen kommenti hänen suustaan kuvia katsottaessa oli " aivan hirveitä". Siis miten niin??? Ainakin tämän morsion mielestä superihania..Nyt jos koskaan tarvitaan hyviä vinkkejä miten tämä kukkaongelma ratkaistaan, löytyykö keltään?

Boooooriiiingggg...





Ensimmäiseksi anteeksi pitkään jatkunut blogihiljaisuus. On vain tuntunut siltä, ettei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Hääsuunnittelu ei ole muutamassa viikossa edistynyt minnekään, edelleen odottelen tarjouksia juhlapaikoista. Eikä oikein voida edetäkään ennekuin saadaan tarjoukset ja lyötyä asioita lukkoon. Tämä taitaa olla se paljon puhuttu hääkyllästyminen, mistä eräs kanssamorsio Asianbride myöskin kirjoitti omassa blogissaan. Kyllästyttää, kyllästyttää ja vielä kerran kyllästyttää. Olen toki seuraillut muiden blogeja, mutta omia häitä ei ole tehnyt mieli suunnitella yhtään enempää. Noh, olihan tämä arvattavissa, suunnittelut aloitettiin jo hyvissä ajoin ja vieläkin on noin 11 kuukautta ennen h-hetkeä. Ehkä tämä tästä vähitellen taas iloksi muuttuu.. :)

Jotain mukavaakin on kyllä tapahtunut, pääsiäisenä saatiin pohjoisesta kauan odotettuja vieraita tänne iloksemme, nimittäin kaasoni ja hänen suloinen 1-vuotias kummipoikani lensivät pääsiäisen viettoon. Touhua ja tohinaa riitti ja aika meni ihan mieletöntä vauhtia, on se kumma että kun jotain odottaa niin aika matelee, mutta sitten päivät vaan vilahtelevat ohi kun mielellään ajankulua jarruttaisi. Toivottavasti taas nähdään pian, tulevana kesänä tällä morsiolla pitäisi olla ihan kunnon kesälomakin joten ehkä suunnistamme vuorostamme pohjoisen suuntaan.

Pääsiäisenä morsiusdieetti ( meinasin vahingossa kirjoittaa norsudieetti, hih :) ) repesi myös ihan täydellisesti, ahdoin napaani kaikkea mahdollista herkkua ja sen kyllä nyt huomaa. Onneksi paino ei noussut kuin reilun kilon, mutta ai että oli eilen tuskaa lenkkeillä se sama reitti mikä aiemmin meni tuosta noin vain. Tänään siis suuntana taas lenkkipolku, ja syömiset on myös laitettu tiukemman syynin alle. Laskeskelin että juhannukseen on se 2,5 kuukautta aikaa, ja ajattelin laittaa kunnianhimoisen tavoitteen: -7 kiloa siihen mennessä. Saas nähdä miten onnistuu, mutta motivaatiota löytyy kyllä enemmän kuin pienestä pitäjästä tuon pääsiäisen jälkeen. Raportoin sitten myöhemmin miten morsion käy.. :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Juhlapaikkavertailua

Tällä hetkellä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa juhlapaikaksi. Ensimmäiseen ollaan tehty varaus jo viime vuoden puolella, toinen on myöskin vapaana hääpäivällemme mutta varausta ei olla vielä tehty. Ensimmäinen paikka on todella kauniilla sijainnilla järven rannalla, kun taas toinen on melkein keskustassa ei-niin-nätillä-paikalla. Päänvaivaa aiheuttaakin kummanko valitsisimme, kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, ja päätöksentekoa osiltaan vaikeuttaa ettei olla saatu kummastakaan vielä tarkkoja kustanuusarvioita/tarjouksia.Tässä vähän vertailua paikoista:

Paikka nro 1:

+ kaunis paikka
+ omassa rauhassaan, vieraat voisivat jäädä yöksi joten porukka ei hajoaisi kesken illan mihinkään
+ voitaisiin itse majoittua paikan päällä koko viikonlopun ajan
+ tilat saa käyttöön jo perjantaina ja tavarat täytyy olla pois vasta sunnuntai-iltana
+ mahdollisuus yöksi majoittuville järjestää brunssi sunnuntaina
+ takuuvarmasti hyvä ruoka ja tiedän että voin luottaa kaiken onnistumiseen
+ vuokrahinta sisältää siivouksen
- pikkaisen liian pienet tilat jos vierasmäärä ylittää 80 hlö (pieni bändin tila ja tanssilattia)
- kaukana kirkosta, joten yhteiskuljetus olisi varmaan suotavaa järjestää (tarkoittaa lisäkustannusta)
- jos majoitutaan koko viikonlopuksi, niin hääpäivänä matkustaminen 40 km kirkkoon ja takaisin
- ei niin kauhean halpa tilavuokra (1300 €)
- vaikka tilat on uusittu, niin en kauheasti tykkää sisätilojen paneliverhouksesta, joten vaatisi       valosuunnittelijaa tai kankailla peittämistä
- menun hintaan ei sisälly iltapalatarjoilijaa, joten hänen palkkansa ekstrana
- baaritiski ja baarimikko tulisi hommata itse
- henkilökunta lähtee iltapalan jälkeen pois, joten jonkun tulisi huolehtia kynttilöiden sammuttamisest ja paikkojen lukitsemisesta
- majoitustilojen siivous täytyy sunnuntaina itse suorittaa
- kuitenkin niin kaukana, että ne vieraista jotka eivät jää yöksi lähtevät varmaan hyvissä ajoin pois

Paikka nro 2:

+ lähellä alustavasti varattua vihkikirkkoa, joten helppo siirtyminen kaikille eikä yhteiskuljetusta tarvita
+ aikaa säästyy kun ei tarvitse hääpäivän aamuna reissata eestaas
+ yksi iso tila, johon saadaan kaikki tosi hyvin mahtumaan ja tilaa jää ylikin
+ tulee tosi upea valaistussuunnittelulla ja koristeluilla
+ erillinen aulatila, jossa ihanat sohvaryhmät hengailuun
+ saadaan päättä kalusteiden ja sisustuksen väreistä lähtien kaikki
+ halvempi vuokrahinta
+ pitopalvelusta saadaan kaikki:baarimikot, baaritiskit, dj:t (jos tarvitaan) ym. härpäkkeet
+ tosi hyvä ruoka pitopalvelulla
+ erikoisempi tila, joka ei yleensä yksityisille vuokrattavissa
+ henkilökunta on paikalle viimeiseen vieraaseen asti, vaikka ilta venyisi aamun puolelle. Siivous ja raivaus kuuluu hintaan
- todennäköisesti kokonaispakettihinta kalusteineen (niistä täytyy maksaa erikseen) aika huikea
- tosi ruma rakennus ulkoapäin, toki talvellahan sisätilat merkitsevät eniten
- vaarana että vieraat lähtevät jossain vaiheessa baareihin
- ilman valosuunnittelua kylmä ja kolkko betonitila

Eniten mietityttää tuon kakkospaikan kustannukset, kuumeisesti odottelen molemmista lopullista hinta-arviota (miksi niitä ei voi jo lähettää, murrrr...). Laitan vähän tarkempia kuvauksia kunhan saadaan tarjoukset käsiimme. Kun se hinta nyt kuitenkin ratkaisee melkein kokonaan sen kumpaan päädytään..

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pastaähky

Tänään ei ollut hyvä päivä morsiusdieetin kannalta, ei sitten niin yhtään. Koko viikon tiukka kärvistely kostautui hillittömällä makaroonihimolla, ja voi pojat kuinka paljon sitä söinkään..päivällä laatikon muodossa ja illalla kanapastana.

Kuvista näkee tämänhetkisen olotilan, lukuunottamatta noita mahtavan pinkeitä mustia supersankaritrikoita (mahdollisimman löysät verkkarit tälle pinkeälle mahalle kiitos!) ;) Olen myös lepsuillut tällä viikolla lenkkeilyn suhteen, joten huomenna juhlistan harvinaista sunnuntaivapaata piiittkäällläää piiitttkäääällläää lenkillä ja ah, niin ihanalla vihersalaatilla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, herkullista lauantai-iltaa kaikille muille pastahulluille :)

Bridesmaid

Yksi ihan ensimmäisistä asioista häiden järjestelyissä oli kaason ja bestmanin valinta. Mies halusi bestmaniksi todella hyvän ystävänsä vuosien takaa, ja samalla bestmanille (hänen luvallaan) lankesi myös seremoniamestarin tehtävät. Bestman on hyvin supliikki ja rento tyyppi, joten uskon että hän suoriutuu tehtävistään vallan mainiosti. Lisäksi voin luottaa täysillä siihen, että hommat mitä hän sanoo tekevänsä hoituu eikä jää puolitiehen. Ainut asia mikä herättää vähän epäilyksiä on miehen polttarit, sääliksi käy miesparkaa kun uskon että hänen päänmenokseen bestman kehittelee toinen toistaan hurjempia juttuja, ei välttämättä hyvä korkeanpaikankammosta ja muutamasta muusta fobiasta kärsivälle sulhaselle ;) Mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, kärsiköön nauttikoon nyt sitten koko rahan edestä ;)

(thebridesheart.com)

Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.






En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)
 

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Bling bling

Aika överi-ihania..Oiskohan näille käyttöä häiden jälkeenkin, vaikka kauppareissulle?

Kuvat milanoo.com

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Bad hair day..every day

Aaaaapuuuvaaaa!! Nyt on totaalinen kriisitilanne! Nimittäin paha pääongelma. Googlettelin juuri hääkampauksia ja voih mihin masennuksen syviin syövereihin jouduinkaan.. Tukkani näyttää tällä hetkellä karmaisevasti tältä (ja nyt kaaso jos luet tätä niin laita silmät kiinni, näet sitten muutaman viikon päästä ihan livenä ;) ) :



Juu-uh, ihan on niinkuin meikäläisen pää, paitsi että olen hiukseni ovat huomattavasti lyhyemmät, mutta sama tyvikasvu löytyy (tiedän, tiedän, tälle ei ole olemassa hyväksyttävää selitystä..kävisikö se että ei vaan ole ehtinyt? Ei taida käydä..). Omistan siis lyhyen vaalean hiuskuontalon jota yritän epätoivoisesti kasvattaa. Eli tällä hetkellä tilanne on se että malli on ylikasvanut, väri on ylikasvanut ja morsian on ylitympääntynyt. Hiusteni pituus oli jo suht koht hyvänmittainen tuossa syksyllä, kunnes kyllästyin kasvattamaan ja leikkasin taas lyhyen mallin. No kuinkas sitten sattuikaan, mies päätti kosaista viiko hiustenleikkuun jälkeen ja siitä alkoi taas armoton kasvatusoperaatio (tiukassa istuu se ajatus että hääpäivänä täytyy olla kunnon kampaus). Aluksi ajattelin että nou hätä, voihan sitä lyhyelläkin tukalla naimisiin mennä..mutta mutta. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt yhtään ainoaa kivan näköistä hääkampausta lyhyelle tukalle, vaikka kuinka yritän netissä surffailla ja etsiä. Onko kellään ideoita mistä löytyisi kuvia jotka eivät näytä suoraan jostakin 80-luvulta repäistyiltä tai ole jotenkin ultrasuperhypermoderneja joka suuntaan vinksottavia toispuoleisia kummajaisia?
  Koska en ole löytänyt lyhyen tukan kampausta, päätin kasvattaa hiuksia niin paljon kuin vuodessa pystyn, ja miettiä sitten mitä tehdään. Leikataanko kivaan malliin, laitetaanko pidennykset vai muokataanko esim. clip-on:eilla hääpäiväksi upea kampaus. Tämä kasvatusvaihe on vaan äärimmäisen rasittavaa, varsinkin nyt kun hiukset eivät vielä ihan yllä kiinni, mutta auki ollessaan ne näyttävät linnun takalistolta..nätisti sanottuna..joka ikinen aamu tuherran luvattoman pitkän ajan föönin, kihartimen ja kaikkien mahdollisten aineiden kanssa jotta saan edes jollain tavalla huijattua tukan näytämään paremmalta. Ja tuo juurikasvu, voi juma. Oma vika, tiedän, mutta en vain ole saanut aikaiseksi värjätä kun muutenkin koko kuosi on niin hirveä. Aiemmin minulla on ollut pitkä punainen tukka, ja yhtenä vaihtoehtona voisi olla hiusten värin totaalinen muuttaminen takaisin punaiseen. Äh, en tiedä, mutta katsokaa nyt näitä netistä löytyneitä kuvia, mulla ainakin tulee Dallas ja Dynastia näistä mieleen:







Ja tuo ensimmäisen kuvan kampaus ei kyllä mun mielestä ole millekään lyhyelle hiukselle, vaan puolipitkälle..Missä kaikki oikeasti lyhyen tukan kampaukset luuraa?? Taidan jatkaa kasvattamista ja siirtyä ihailemaan kunnon nutturamalleja..

Miinuksia rutkasti

-6 ja -1. Siinäpä tämän päivän luvut. Ensimmäinen luku eli -6 tarkoittaa morsiusdieetin aikana tähän mennessä tippuneita kiloja. Aamulla kävin puntarilla ja yllätys oli ihan mieluinen, kun aika monta viikkoa jumiteltiin miinus neljän kilon kohdalla. Päästään siis jo viimeiselle kymmenelle, eli tavoitteeseen matkaa vielä enää 10 kiloa.. jaksaa jaksaa, vaikka mies kantoi tänään töistä tullessaan ruskeassa paperipussissa tällaisia herkkuja:


Oli siis käynyt mäkkärissä hakemassa "pientä iltapalaa". Pikkuisen syletti lähteä lenkille siitä ihanasta roskaruoan tuoksusta, mutta kyllä kannatti..oli tosi ihana tune juosta suht koht sulaneilla teillä, vaikka muutamassa ylämäessä mieleen tuli että voisi kai sitä pyhäpäivää hieman paremminkin viettää. .

Toinen miinus, siis -1, tarkoittaa että aika lailla tasan vuosi on meidän häihin. Eilen tuli puhetta miehen kanssa autolla ajaessa siitä, millaiset kelit yleensä tähän aikaan vuodesta on. Itse olin sitä mieltä että kyllähän normaalisti talvea riittää huhtikuulle saakka ja nyt vaan kaikki kura ja loska ja ruskea lumi on tullut jotenkin oudosti monta viikkoa etukäteen (kävin jopa netistä etsimässä faktatietoa siitä, että kevät yleensä alkaa vasta vähän myöhemmin). Miehen mielestä häät pitäisi järjestää tammi- tai helmikuussa jos haluaa kunnon talvihäät. No okei, on siinä ihan pointtia kerrakseen, tammi-helmikuussa todennäköisemmin on lunta ja pakkasta kuin maaliskuun loppupuolella. Mutta jotenkin en suostu uskomaan että ensi vuonna tähän aikaan killottelisimme ihan ilman lunta, keskellä kuramaisemaa. Ja tahtoisin niin kovasti hääkuviimme lumimaiseman ja auringonpaisteen, ja harvemmin tammi-helmikuussa aurinko edes pilkahtaa. Hääpäivää päätettäessähän meille ei sinänsä ollut mitään väliä päivämäärällä, lähinnä se valikoitui juhlapaikkamme varaustilanteen mukaan (tammi- ja helmikuussa eivät ota ulkolaismatkailijoiden takia häitä, maaliskuusta oli varattu jo osa joten otimme ensimmäisen vapaan päivän). Nyt kun tämä toinen mahdollinen hääjuhlapaikka on tullut mukaan kuvioihin, on paletti aika lailla sekaisin..täytyy varmaan odotella että saamme tästä toisesta paikasta lopullisen tarjouksen (pitäisi siis tulla vihdoin ja viimein ensi viikon loppupuolella) ja sitten tehdä valinta paikoista ja lyödä suunnitelmat lukkoon. Sanoinkin miehelle, ettei minua haittaa vaikka sataisi pieniä kivä taivaalta, tärkeintä päivässä on se ettämenemme naimisiin ja saamme juhlia kaikkien ihanien ihmisten keskellä uutta yhteistä tulevaisuutta.

Tähän loppuun vielä muutama ihana talvinen hääkuva:











                                                                    (kuvat täältä)

torstai 15. maaliskuuta 2012

Jaiiikkssss...

Tämän me olisimme halunneet:





Juu eipä onnistunut. Suletu, ei kanata, sanoi kirkkoherranvirasto. Eli suomennettuna kiinni talvisin aina toukokuulle saakka. Itse asiassa tämä kirkko ei ole oman paikkakuntamme kirkko vaan naapurikunnassa, hyvin lähellä todennäköistä juhlapaikkaamme, joten tämä olisi ollut aivan ihana valinta kirkoksi. Valitettavasti lähellä ei ole muita kauniita kirkkoja, vaan joudumme tekemään valinnan oman paikkakuntamme kirkoista. Ja tässä ne kaikki ovat:

Nro 1



Nro 2



Nro 3



Nro 4



Nro 5


Siis anteeksi nyt vaan, en halua vaikuttaa millään muotoa epäkunnioittavalta, mutta voi apua..Nämä viisi vaihtoehtoa eivät kyllä yhtään vastaa sitä ajatusta millainen omasta mielestäni vihkikirkkoni tulisi olla. Voi tuntua pinnalliselta, mutta jotenkin olen aina haaveillut ensimmäisen kuvan tyylisestä vanhasta ja arvokkaasta kirkosta, ja järkytys oli melkolainen kun huomasin ettei täältä OIKEASTI löydy koko paikkakunnalta yhtään sen tyylistä kirkkoa. Ja kaiken huipuksi kaikki nämä viisi näyttävät sisätiloiltaan suurinpiirtein samanlaisilta:

















Auttakee morsianta mäessä, miten ihmeessä nyt näistä sen valinnan tekee??

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pukuhaaveiluja


Kuten jo aiemmin mainitsin, olen jo tilannut pukuni ja maksanut varausmaksun. Kun lähdin unelmieni pukua metsästämään, oli mielessäni hyvin selvät sävelet: ei hörselöitä, ei pitsiä, ei olkaimia eikä missään nimessä monikerroksista prinsessaunelmaa. Selailin tunteja ja taas tunteja internetissä erilaisia pukusivustoja ja haaveilin löytäväni unelmieni puvun. Välillä alkoikin tuskastuttaa koko etsiminen, kaikki mistä itse vähänkin pidin ei miellyttänyt miehen silmää malliltaan (ei kuulemma käy mereneitomallinen, ei kapea, ei yöpaidan näköinen, jne..huoh!). Kunnes sitten yhtenä iltana löysin sen, unelmieni puvun. Aluksi kävin sitä tiirailemassa vähän väliä, useampana päivänä, ja varmistuksen höyrähtämiselle sain kun mikään puku ei näyttänyt SEN puvun rinnalta enää miltään. Uskalsin jopa vihdoin ja viimein varata paikalliseen morsiuspukuliikkeeseen ajan sovitukseen, pelkäsin ja samalla toivoin että puku näyttäisi päälläni aivan erilaiselta kuin kuvassa. Noh, näyttihän se, osasyynä varmaan se että kuvan malli on varmaan ainakin 30 kiloa minua hoikempi (aika olennaista puvun istuvuuden kannalta, vai mitä?). Mutta kun se oli silti niin ihana! Ja ehkä vähän vastoin ennakkotoiveitani myös prinsessaunelma, mutta siitä viis :) Päädyin samalla sovituskerralla kokeilemaan vielä kolmea muuta pukua ja sitten riitti. En halunnut sovittaa enää yhtään, sillä tiesin löytäneeni unelmieni puvun.
                                                                (puku Ronald Joyce)









En kuitenkaan päätynyt tilaamaan pukua siltä istumalta, vaikka mieli tekikin. Päätin, että koska yleensä olen hyvin impulsiivinen ihminen, niin tämän asian ainakin tekisin kunnolla ja pitkän kaavan kautta. Varasin toiseen liikkeeseen sovitusajan, en sen takia että etsisin jotain vielä parempaa vaan siksi, että halusin olla aivan varma ettei pukuni veroista löydy toista. Toinen sovituskerta olikin jokseenkin masentava: suurimmasta osasta pukuja ei ollut kuin sovituskokoa 36 tai 38, olisin kipeästi kaivannut kokoa 40/42. Hankalaa on puvusta nähdä kokonaiskuvaa kun se ei mene edes puoliväliin asti kiinni. Tässä toisessa liikkeessä palvelu oli kyllä ystävällistä ja valikoimista löytyi tasan kaksi pukua joita kokeilin, ja toista niistä jopa tuumailin hetkisen aikaa, mutta ei se silti tuntunut miltään edellisen sovituskerran pukuun verrattuna. Päätin siis vielä kerran suunnistaa takaisin liikkeeseen nro 1, kokeilemaan unelmapukuani vielä kerran.




                                                                 ( Blue by Enzoani)


Kävin siis toistamiseen kokeilemassa THE pukua ja silloin päätin, että etsintä saisi riittää. Halusin kuitenkin messutarjousten toivossa odottaa häämessuihin asti ennen tilaamista, ja mukava messualennushan puvuista olikin. Erinnäisistä morsiamesta johtumattomista aikataulullisista työkiiresyistä (olikohan nyt mahdollisimman monimutkaisesti sanottu?) missasin messualennukset ja puvun tilaaminen jäi muutaman viikon päähän kun pääsin piipahtamaan paikan päällä pukuliikkeessä. Sovitin pukua vielä kerran ja laitoin sen tilaukseen. Hurjalta tuntui tilata puku yli vuotta ennen häitä, mutta en usko löytäväni mitään ihanampaa tai parempaa, enkä edes halua enää katsella uusia vaihtoehtoja. Nyt siis odottelen pukuani saapuvaksi liikkeeseen jolloin pääsen tekemään väliaikasovituksen morsiusdieettiä silmällä pitäen, oi tule kesä äkkiä ;) Kuinka aikaisin te olette pukunne tilanneet?


Pukuni on muuten joku yllä olevista, en paljasta ihan vielä mikä mutta arvaatteko?
Alla vielä muutama erikoisempi puku maailmalta, en ehkä itse tunne näitä ihan omakseni mutta rohkeammalle morsiamelle inspiraatioksi :)


                                                                    (loveolio.com)


                                                                    (funnypcsite.com)