Aarre vuosikymmenten takaa

Olin pienenä ihan mummun tyttö. Muistan kaikki ne ihanat hetket, kun mummun kanssa ajeltiin myrkynvihreällä Ladalla mökille kesälomaa viettämään, tehtiin "pullamokkoria", keitettiin kunnon pannukahvia kerman kanssa, haisteltiin uuninluukun läpi maailman parhainta karjalanpaistia ja suolattiin papalle voita. Mummu oli aina se pieni ja pyöreä, pullantuoksuinen turvallinen mummu. Mummu auttoi aina hädän hetkellä, osasi lohduttavat sanat ja jaksoi aina kuunnella, eikä koskaan suuttunut. Kertaakaan en kuullut mummun edes korottavan ääntään. Oli siis helppo olla mummun tyttö, ja elämäntilanteestani johtuen pidin mummua toisena äitinäni. Lukion ensimmäisellä luokalla jopa asuin mummun luona papan kuoleman jälkeen. Valitettavasti mummu menehtyi äkillisesti vain 65-vuotiaana, päivää ennen kuin meidän piti lähteä perinteiselle juhannuksenviettomatkalle mökille. Mummusta jäi rakkaat muistot, ja sen lisäksi tämä:

Mummun kihlasormus. Kun sain sen itselleni mummun kuoleman jälkeen, vannoin, että kun joskus menen naimisiin niin tästä sormuksesta teetän itselleni vihkisormuksen. Sormus on vuodelta 1952, 18 K kultaa. Kaiverrukset ovat osittain kuluneet pois, nimestä saa selvän mutta päivämäärä ei valitettavasti ilman apuvälineitä erotu. Olen säilyttänyt sormusta visusti kohta 16 vuotta ja aina se vaan muuttuu minulle rakkaammaksi. Asiassa on vain yksi mutta, tai itse asiassa parikin. Ensimmäiseksi en oikein pidä keltakullasta, jotenkin tuntuu ettei se vaan värinä sovi minulle. Toisekseen sormus ei sitten millään istu yhteen kihlasormukseni kanssa, katsokaa vaikka:

Pahoittelen kaameita puhelimella otettuja kuvia ja kuivia käsiä :) Kihlasormukseni on 8 mm leveä ja kuten näette ei lähelläkään keltakullan väriä, saatikka sitten pyöreä muodoltaan. Olen pähkäillyt ja pähkäillyt miten saisin sormukset sovitettua yhteen, mutta laihoin tuloksin. Tietenkin olisi viisasta mennä ihan kultasepälle kyselemään onko asialle mitään tehtävissä..en haluaisi sulattaa mummum sormusta osaksi uutta vihkisormusta, sillä jotenkin tuntuu että pilaisin 60 vuotta vanhan sormuksen..Ehkä sen voisi "päällystää"? En tiedä oikeaa termiä päällystämiselle, mutta you get the point ;) Toisaalta haluaisin hankkia ihan upouuden ihanan kimaltavan timangisormuksen (harakka mikä harakka ;) ), olen katsastanut lähestulkoon kaikki tämän kaupungin valikoimat läpi ja aika selkeästi muutama sormus on noussut yli muiden. Jos voittaisin lotossa sormus olisi todennäköisesti tämä:

Tarkkasen Tunteidenvuori. Ah sitä bling blingiä mutta voi kiesus mikä hinta..raapaisee pitkälti yli budjetin, joten täytynee tyytyä vähän hillitympään versioon:

Ylempi sormus Kultajousen Diamanti Collection ja alempi kuva koruverkko.fi. Koska kihlasormukseni on niin leveä, en voi haaveillakaan mistään yberleveästä ja isotimanttisesta sormuksesta. Ja nämä sormukset istuisivat budjettiinkin huomattavasti paremmin. Pohdittavaksi siis jää uusi vai vanha sormus vai niiden yhdistelmä..ehkä yritän tiristää tuolta sulholta mielipidettä asiaan, eikös perinteisesti vihkisormuksen hankkiminen ja kustantaminen ole miesten hommaa? Hmmm, jospa sittenkin kokeilisi kepillä jäätä ja harkitsisi tuota Tunteidenvuorta.. ;))