Yhdestä päänvaivasta kun pääsee niin tilalle löytyy uusia monin verroin. Tällä kertaa mietiskelyä aiheuttaa hääkarkit, tai ylipäänsä se tuleeko meille moisia vai ollaanko ajan hermolla ja päädytäänkö tällä hetkellä suurta suosiota niittävään karkkibuffettiin. Buffet on ajatuksena todella kiva, voin jo nähdä sieluni silmin kuinka nätisti erilaiset herkut saisi aseteltua maljoihin ja koristeltua koko pöydän teeman mukaisesti hopealla ja valkoisella. Vähän jotain tähän tyyliin:
(bridaltweet.com)
(classifieds.weddingbee.com)
(gallery.weddingbee.com)
(projectwedding.com)
Toisaalta taas mietin miten karkkibuffet uppoaisi vieraskuntaamme, lapsia ei siis häihimme ole tulossa kuin muutama joten aikuisporukalla mennään. Toki maistuuhan se makea aikuisillekin, mutta olisiko silti järkevämpi tyytyä ihan perinteisiin hääkarkkeihin, laitettuna nätteihin rasioihin jokaisen istumapaikan kohdalle?
(designerchaircoverstogo.com)
( myweddingfavors.com)
Varsinkin tuo ylimmäinen rasia miellyttää kovasti silmää. Näihin rasioihinhan voisi piilottaa joko kourallisen erilaisia karkkeja, suklaakonvehteja tai jos oikein haluaa hurjastella niin hääparin nimellä painatettuja häämakeisia. Olisihan se aika hienoa, popsia nameja missä lukee oma nimi ;) Ja jotenkin tuntuu että vieraamme ehkä osaisivat arvostaa näitä enemmän kuin karkkibuffettia..täytyy nyt vielä harkita, tällä hetkellä kallistun hääkarkkirasioiden puolelle mutta vielä olisi reilu puoli vuotta aikaa miettiä. Onko teille tulossa hääkarkit vai buffet? Ja jos olette päätyneet karkkibuffettiin, niin otan ilolla vinkkejä vastaan :)
Olen pyöritellyt tätä häiden musiikkiasiaa jo pidemmän tovin mielessäni. Alusta asti oli itsestään selvää, että bändi halutaan meidän häihin. Hyvä bändi löytyikin ihan tuttavan kautta, tulevat toiselta puolelta Suomea ja tiedän että musiikki on takuuvarmasti hyvää. Halvaksi tämäkään vaihtoehto ei tule vaikka "tuttavankauppana" hinta katsottiin kohilleen, kuitenkin maksamme keikkapalkkion lisäksi matkat ja majoitukset. Oli niin täin näin, tässä asiassa ei säästetä, mutta entäs se muu musiikkipuoli sitten?
Bändi soittaa siis 4-6 settiä sen mukaan miten juhlijat innostuvat tanssilattiaa kuluttamaan. Tarvittaisiin kuitenkin musiikkia jo ennen bändiä, rukailun ym. ajaksi, bändien tauoille ja mahdollisesti sen jälkeen. En saa oikein mitenkään pyöriteltyä järkevästi miten tämä asia hoidetaan. Help help! Yksi vaihtoehto olisi palkata erillinen dj (tulee vaan tuhottoman kalliiksi, mitä olen kysellyt niin dj:t ottavat 600-800 euroa noin 8 tunnin soitosta, ja karkeasti laskien tuo tuntimäärä ylittyisi melko reippasti). Toinen vaihtoehto olisi tehdä erillinen soittolista etukäteen vaikka ipodille, josta sitten joku näppärä kävisi laittamassa musiikin oikeissa kohdissa pyörimään. Mutta kuka näppärä se olisi? Itse en aio sekaantua hääpäivänä enää tuohon musiikkipuoleen sen paremmin kuin sulhanenkaan, bestman toimii jo seremoniamestarina muutenkin joten veikkaan että hänellä on kädet täynnä työtä, eikä oikein tule mieleen muita vaihtoehtoja. Pahin pelko onkin että ruokailut ja väliajat killotetaan hiljaisuudessa, voiko kuvitella pahempaa tunnelmantappajaa? Miten ihmeessä te olette ratkaisseet tämän asian? Onko muuta vaihtoehtoja kuin kaivaa kuvetta taas tässäkin asiassa? Huokaus...
No ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Bändi siis on vimpan päälle ja ollaan tehty jo alustava karsinta heidän biisilistoistaan. Meidän häissä ei tulla kuulemaan perinteistä tansimusiikkia edes häävalssin muodossa (ei auttanut uhkailu, lahjonta eikä kiristys muuttamaan sulhasen mielipidettä), tosin vieraatkaan eivät ole mitään humpan ystäviä. Musiikki painottuu siis menevään tanssipoppiin, menneiden vuosikymmenien hitteihin , suomeksi sanottuna mukavaan bilemusiikkiin. Häävalssin sijasta tanssimme häätanssin, kappalekin on valmiiksi mietitty mutta jääkön se nyt vielä salaisuudeksi ;) Kirkossa haluaisin myös kuulla jonkun kauniin kappaleen, alustavasti tuttavaperheen tytär onkin lupautunut esiintymään. Jos ei mitään ihmeitä tapahdu niin kirkossa kuultava kappale on Johanna Kurkelan Rakkauslaulu..tiedän tiedän, on ihan yltiöromanttinen ja varmasti soi lähestulkoon kaikissa suomalaisissa häissä tällä hetkellä, mutta se on niin ihana..tippa tulee linssiin joka kerta kun kuulen sen.
Näissä tunnelmissa ja tippa linssissä lenkille mars (morsiusdieetti jatkukoon!) :)
Ihanaa, tänään pidin töistä ylimääräisen vapaapäivän. Normaalistihan teen töitä kuusi päivää viikossa, välillä pidempiä ja välillä taas lyhyempiä päiviä, mutta oli ihan parhautta nukkua myöhään, juoda aamukahvit rauhassa lehden kera ja vasta sitten suunnitella päivän ohjelmaa. Kummasti ne tunnit vaan vilahtivat ohi, eikä ole kyllä yhtään perjantaiolo..mikä siinä on että vapaapäivinä aika vaan hujahtaa ohi, töissä ollessa taas välillä tuntuu ettei kello matele yhtään eteenpäin.
Mukavan vapaapäivän kruunasi sähköposti graafikolta, meidän kutsujen ensimmäinen vedos saapui. Jipii, innosta hihkuen avasin sähköpostin ja voi ihanuus mikä siellä odottikaan! Kutsut olivat jo tässä vaiheessa paljon parempia kuin olisin voinut kuvitella, tosin kyseessä on vielä raakile jota muokataan ja tehdään lisäyksiä. Eikä painattaminen onnistukaan ennenkuin saadaan hääpaikasta varmistus (meillä siis kaksi paikkaa kiikarissa joista toinen jo alustavasti varattu mutta toisesta odotetaan tarjousta, siitä sitten enemmän myöhemmin). Myös infolehtinen on vielä alkutekijöissään, mutta oli ihanaa fiilistellä kuvia ja nähdä mihin suuntaan ollaan menossa. Jotenkin kutsuraakileen näkeminen toi häät taas askeleen lähemmäksi, vaikka vielä vuosi pitääkin odotella. Ja kävi kyllä mielessä, että ollaanko ihan pöhköjä kun nyt jo kutsuja väkerretään, mitä olen muiden blogeja lukenut niin aika monet jättävät kutsujen teon sinne viimeisen puolen vuoden projekteihin. Noh, toisaalta hyvä saada ajoissa valmiiksi, kutsujen olisi tarkoitus lähteä eteenpäin jo syksyllä (noin puoli vuotta ennen häitä) ja v.p. tulee olemaan näillä näkymin marraskuussa, jotta osataan suunnitella juhlatilan käyttö ajoissa ja ilmoittaa pitopalvelulle oikea henkilömäärä. Laittelen kutsuista kuvaa kunhan saadaan vähän valmiimpi versio, mutta sen verran paljastan että haluttiin talvihäiden näkyvän myös kutsujen koristeluissa. Väreinä käytämme valkoista, hopeaa ja mustaa, ehkä aavistus turkoosia joukkoon. Tässä alla muutamia myös ihania kutsuja, suunnaton vääryys ettei näitä kaikkia voi saada!
(zazzle.com)
(weddinginvitations21.com)
(ivyellenweddinginvitations.co.uk)
(dochelle.com)
(jamene.com)
(chicink.com)
(paperolive.com)
Tuon viimeisen kuvan tyylisiä "kuoria" ajattelin ensin meidänkin hääkutsuille, mutta sitten järki voitti. Nykyisillä postimaksuilla olisi tullut järjettömän kalliiksi pelkkä kutsujen postittaminen, saatikka että nuo olisi vielä täytynyt erikseen pakata johonkin pahvirasiaan ettei ulkonäkö Itellan kuljetuksesta kovasti kärsisi. Joten tyydymme tavallisiin kustomoituihin kirjekuoriin, lähetetään sitten vaikka kutsut 50-v. hääpäiväjuhlille tuollaisissa ökypaketeissa ;)
Mitä muuten olette mieltä, onko ihan järjen köyhyyttä teettää kutsut jo tässä vaiheessa valmiiksi? Milloin te tilaatte/teette ja lähetätte kutsut?
Nyt vaapaaillan viettoa jatkamaan, oman kullan kainaloon sohvalle ja elokuva pyörimään :)
p.s. Oon näköjään vieläkin ihan onneton tunari valillä tämän koneen kanssa, älkää välittäkö jos tekstikoko muuttuu tai kuvien alla olevat nettiosoitteet on sijoitettu mihin sattuu. Yritän petrata, ehkä joku kaunis päivä saan kaikki osumaan kerralla kohdilleen ;)
Muutamia vuosia (olikohan vuosi 2005?) julkaistu huippuhauska elokuva tulevan anopin ja miniän taisteluista. Olen katsonut monta monituista kertaa, ja aina tämä elokuva saa hymyilemään. Ja kiittäämään siitä, ettei itsellä ole yhtä hullua anoppia. Itse asiassa paljon parempaa anoppia en voisi toivoa. Tuleva anoppini on paljossa mukana ihan arkielämässämme, ja osittain hänen takiaan muutimme pohjoisesta etelämmäs. Anopin kanssa vietetään joulut, juhlat, syödään silloin tällöin sunnuntaipäivällistä, käydään ostoksilla, jutellaan niitä näitä ja suunnitellaan häitä. Oma äitini ei voi tietyistä syistä hääjuhlan suunnitteluun osallistua, joten on kiva suunnitella kaikkea "melkein äidin" kanssa. Tilanne voisi olla myös tämä:
(she-nanigans.net)
Tai tämä..
(eurweb.com)
Hih, millaisia anoppeja teillä on? Ja jos ette ole vielä katsoneet tuota Anoppi on pahin-leffaa, katsokaa ihmeessä..osaa kummasti arvostaa sitä omaa miehen äitiä :)
Ja maistuis kyllä tällä hetkellä mullekin. Hääkakku nimittäin. Eikä mikä tahansa hääkakku vaan ehkä maailma paras kakku, nimittäin tämä:
Arvaatteko mikä kakku on kyseessä? Pohjoisesta kotoisin olevat tämän varmaan tunnistaakin, kyseessä on Katri Antellin Omenahyve (kuva Antellin sivuilta). Ai ai ai kun se on NIIIIIIN hyvää! Itse olen pohjoisesta kotoisin ja jotenkin tämä kakku on iskostunut muistin syövereihin, ei ole häitä ilman tätä kakkua..mieshän on tietenkin ihan kuutamolla tästä, hänen mielestään kakku kuin kakku kelpaa mutta kun morsiamen mielestä tämä on vaan saatava. Haasteita aiheuttaa pikkuisen kakun saaminen tänne etelään, onkohan Antellilla kotiinkuljetusta lentoteitse? :)
Plop, plop, sanoo plussapallo ja sellaiseksi välillä kyllä itsensä tuntee. Virallisestihan morsiusdieetti (kauhea sana!) alkoi kuusi viikkoa sitten. Ohjelmistossa on ollut lenkkeilyä, lenkkeilyä ja lenkkeilyä..ja ainiin lenkkeilyä :) Ja ehkä vähän ruokavalion seurantaa. Tavoite olisi siis pudottaa häihin mennessä (tai mieluummin vuodenvaihteeseen mennessä) sellainen rapiat 16 kiloa. Pala kakkua, vai mitä? Nooot!!! Ainakaan mulle. Kiloja tippuu tuskastuttavan hitaasti, tähän mennessä olen karistanut neljä mutta aikasta pitkä matka on vielä tarvottavana..Huokaus. Miksi miehillä on aina helpompaa (*rypee marttyyriydessä*)? Elämän yksi suuria epäreiluuksia on lähteä lenkille kun toinen jää sohvalle makaamaan seuranaan leffa ja sipsit..
(kuva lainattu googlen syövereistä, en löytänyt enää mistä!)
