Boooooriiiingggg...

Ensimmäiseksi anteeksi pitkään jatkunut blogihiljaisuus. On vain tuntunut siltä, ettei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Hääsuunnittelu ei ole muutamassa viikossa edistynyt minnekään, edelleen odottelen tarjouksia juhlapaikoista. Eikä oikein voida edetäkään ennekuin saadaan tarjoukset ja lyötyä asioita lukkoon. Tämä taitaa olla se paljon puhuttu hääkyllästyminen, mistä eräs kanssamorsio Asianbride myöskin kirjoitti omassa blogissaan. Kyllästyttää, kyllästyttää ja vielä kerran kyllästyttää. Olen toki seuraillut muiden blogeja, mutta omia häitä ei ole tehnyt mieli suunnitella yhtään enempää. Noh, olihan tämä arvattavissa, suunnittelut aloitettiin jo hyvissä ajoin ja vieläkin on noin 11 kuukautta ennen h-hetkeä. Ehkä tämä tästä vähitellen taas iloksi muuttuu.. :)

Jotain mukavaakin on kyllä tapahtunut, pääsiäisenä saatiin pohjoisesta kauan odotettuja vieraita tänne iloksemme, nimittäin kaasoni ja hänen suloinen 1-vuotias kummipoikani lensivät pääsiäisen viettoon. Touhua ja tohinaa riitti ja aika meni ihan mieletöntä vauhtia, on se kumma että kun jotain odottaa niin aika matelee, mutta sitten päivät vaan vilahtelevat ohi kun mielellään ajankulua jarruttaisi. Toivottavasti taas nähdään pian, tulevana kesänä tällä morsiolla pitäisi olla ihan kunnon kesälomakin joten ehkä suunnistamme vuorostamme pohjoisen suuntaan.

Pääsiäisenä morsiusdieetti ( meinasin vahingossa kirjoittaa norsudieetti, hih :) ) repesi myös ihan täydellisesti, ahdoin napaani kaikkea mahdollista herkkua ja sen kyllä nyt huomaa. Onneksi paino ei noussut kuin reilun kilon, mutta ai että oli eilen tuskaa lenkkeillä se sama reitti mikä aiemmin meni tuosta noin vain. Tänään siis suuntana taas lenkkipolku, ja syömiset on myös laitettu tiukemman syynin alle. Laskeskelin että juhannukseen on se 2,5 kuukautta aikaa, ja ajattelin laittaa kunnianhimoisen tavoitteen: -7 kiloa siihen mennessä. Saas nähdä miten onnistuu, mutta motivaatiota löytyy kyllä enemmän kuin pienestä pitäjästä tuon pääsiäisen jälkeen. Raportoin sitten myöhemmin miten morsion käy.. :)

Juhlapaikkavertailua

Tällä hetkellä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa juhlapaikaksi. Ensimmäiseen ollaan tehty varaus jo viime vuoden puolella, toinen on myöskin vapaana hääpäivällemme mutta varausta ei olla vielä tehty. Ensimmäinen paikka on todella kauniilla sijainnilla järven rannalla, kun taas toinen on melkein keskustassa ei-niin-nätillä-paikalla. Päänvaivaa aiheuttaakin kummanko valitsisimme, kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, ja päätöksentekoa osiltaan vaikeuttaa ettei olla saatu kummastakaan vielä tarkkoja kustanuusarvioita/tarjouksia.Tässä vähän vertailua paikoista:

Paikka nro 1:

+ kaunis paikka
+ omassa rauhassaan, vieraat voisivat jäädä yöksi joten porukka ei hajoaisi kesken illan mihinkään
+ voitaisiin itse majoittua paikan päällä koko viikonlopun ajan
+ tilat saa käyttöön jo perjantaina ja tavarat täytyy olla pois vasta sunnuntai-iltana
+ mahdollisuus yöksi majoittuville järjestää brunssi sunnuntaina
+ takuuvarmasti hyvä ruoka ja tiedän että voin luottaa kaiken onnistumiseen
+ vuokrahinta sisältää siivouksen
- pikkaisen liian pienet tilat jos vierasmäärä ylittää 80 hlö (pieni bändin tila ja tanssilattia)
- kaukana kirkosta, joten yhteiskuljetus olisi varmaan suotavaa järjestää (tarkoittaa lisäkustannusta)
- jos majoitutaan koko viikonlopuksi, niin hääpäivänä matkustaminen 40 km kirkkoon ja takaisin
- ei niin kauhean halpa tilavuokra (1300 €)
- vaikka tilat on uusittu, niin en kauheasti tykkää sisätilojen paneliverhouksesta, joten vaatisi       valosuunnittelijaa tai kankailla peittämistä
- menun hintaan ei sisälly iltapalatarjoilijaa, joten hänen palkkansa ekstrana
- baaritiski ja baarimikko tulisi hommata itse
- henkilökunta lähtee iltapalan jälkeen pois, joten jonkun tulisi huolehtia kynttilöiden sammuttamisest ja paikkojen lukitsemisesta
- majoitustilojen siivous täytyy sunnuntaina itse suorittaa
- kuitenkin niin kaukana, että ne vieraista jotka eivät jää yöksi lähtevät varmaan hyvissä ajoin pois

Paikka nro 2:

+ lähellä alustavasti varattua vihkikirkkoa, joten helppo siirtyminen kaikille eikä yhteiskuljetusta tarvita
+ aikaa säästyy kun ei tarvitse hääpäivän aamuna reissata eestaas
+ yksi iso tila, johon saadaan kaikki tosi hyvin mahtumaan ja tilaa jää ylikin
+ tulee tosi upea valaistussuunnittelulla ja koristeluilla
+ erillinen aulatila, jossa ihanat sohvaryhmät hengailuun
+ saadaan päättä kalusteiden ja sisustuksen väreistä lähtien kaikki
+ halvempi vuokrahinta
+ pitopalvelusta saadaan kaikki:baarimikot, baaritiskit, dj:t (jos tarvitaan) ym. härpäkkeet
+ tosi hyvä ruoka pitopalvelulla
+ erikoisempi tila, joka ei yleensä yksityisille vuokrattavissa
+ henkilökunta on paikalle viimeiseen vieraaseen asti, vaikka ilta venyisi aamun puolelle. Siivous ja raivaus kuuluu hintaan
- todennäköisesti kokonaispakettihinta kalusteineen (niistä täytyy maksaa erikseen) aika huikea
- tosi ruma rakennus ulkoapäin, toki talvellahan sisätilat merkitsevät eniten
- vaarana että vieraat lähtevät jossain vaiheessa baareihin
- ilman valosuunnittelua kylmä ja kolkko betonitila

Eniten mietityttää tuon kakkospaikan kustannukset, kuumeisesti odottelen molemmista lopullista hinta-arviota (miksi niitä ei voi jo lähettää, murrrr...). Laitan vähän tarkempia kuvauksia kunhan saadaan tarjoukset käsiimme. Kun se hinta nyt kuitenkin ratkaisee melkein kokonaan sen kumpaan päädytään..

Pastaähky

Tänään ei ollut hyvä päivä morsiusdieetin kannalta, ei sitten niin yhtään. Koko viikon tiukka kärvistely kostautui hillittömällä makaroonihimolla, ja voi pojat kuinka paljon sitä söinkään..päivällä laatikon muodossa ja illalla kanapastana.

Kuvista näkee tämänhetkisen olotilan, lukuunottamatta noita mahtavan pinkeitä mustia supersankaritrikoita (mahdollisimman löysät verkkarit tälle pinkeälle mahalle kiitos!) ;) Olen myös lepsuillut tällä viikolla lenkkeilyn suhteen, joten huomenna juhlistan harvinaista sunnuntaivapaata piiittkäällläää piiitttkäääällläää lenkillä ja ah, niin ihanalla vihersalaatilla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, herkullista lauantai-iltaa kaikille muille pastahulluille :)

Bridesmaid

Yksi ihan ensimmäisistä asioista häiden järjestelyissä oli kaason ja bestmanin valinta. Mies halusi bestmaniksi todella hyvän ystävänsä vuosien takaa, ja samalla bestmanille (hänen luvallaan) lankesi myös seremoniamestarin tehtävät. Bestman on hyvin supliikki ja rento tyyppi, joten uskon että hän suoriutuu tehtävistään vallan mainiosti. Lisäksi voin luottaa täysillä siihen, että hommat mitä hän sanoo tekevänsä hoituu eikä jää puolitiehen. Ainut asia mikä herättää vähän epäilyksiä on miehen polttarit, sääliksi käy miesparkaa kun uskon että hänen päänmenokseen bestman kehittelee toinen toistaan hurjempia juttuja, ei välttämättä hyvä korkeanpaikankammosta ja muutamasta muusta fobiasta kärsivälle sulhaselle ;) Mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, kärsiköön nauttikoon nyt sitten koko rahan edestä ;)

(thebridesheart.com)

Kaason valinta oli enemmän kuin helppo tehtävä. Morsiusneitoja minulle ei tule, joten oli itsestään selvää että kaasona toimii (tietenkin kaason suostumuksella) tärkein ja rakkain ystäväni. Onneksi hän suostuikin, ja tiedän hääpäivänä voivani luottaa häneen sataprosenttisesti, lähinnä sen suhteen että rauhoittelee hermostunutta morsmaikkua. Meillä on kaason kanssa pitkä historia, ensikosketus taisi olla samasta koulusta yläasteen aikoihin (korjaa T jos olen väärässä :) ) Emme todellakaan olleet ystäviä silloin, emmekä myöhemminkään liikkuneet samoissa porukoissa vaikka olimme samassa lukiossa. Lukioajoista meni muutama vuosi ja taisi olla vuoden 2001 joulu, kun silloisen poikaystäväni kanssa menin perinteisiin joulubileisiin hänen luokseen. Itse asiassa kaason silloinen mies ja minun silloinen miesystäväni olivat hyviä ystäviä, joten sitä kautta tutustuminen vähitellen tapahtui. Täytyy myöntää että emme kyllä heti miksikään sydänystäviksi alkaneet, kummallakin taisi olla melko paljon ennakkoluuloja (jostain teinimuistin syövereistä) toista kohtaan, mutta vähitellen tutustuimme ja ystävystyimme. Lopputulemana on se että miehet ovat elämässämme vaihtuneet, mutta ystävyys on jäänyt. Naureskelemmekin joskus menneille ajoille, ja vaikka kumpikaan ei menneitä kaipaa takaisin eikä vaihtaisi nykyistä elämää siihen aikaan, niin yksi hyvä asia siitä kaikesta jäi: maailma rakkain ja ihanin ystävä. Tällä hetkellä meitä erottaa noin 500 kilometriä ja hektinen perhe-elämä kummallakin, mutta tiedän että voin aina luottaa ystävääni ja soittaa ihan milloin vain. Kaasoni on ehkä maailma kultaisin ja järkevin ihminen, ja taitaa olla niin että vuosien saatossa emme ole kertakaan edes riidelleet..muistaakseni :). Voi kun voisi olla lähempänä toista, välillä on hirveä ikävä yhteisiä kahvi- ja höpötyshetkiä.

En ehkä osaa sanoa oikeilla sanoilla, mutta kaasoni T, olet minulle valtavan tärkeä ja rakas! Kiitos että olet tukenani hääpäivänäni. Kiitos että voin aina luottaa sinuun. Kiitos että voin soittaa milloin vain. Kiitos että olet maailma paras kummitäti tytölleni. Kiitos että olen saanut sinut osaksi elämääni. Kiitos että olet maailman paras ystävä! Tämä alla oleva kappale on sinulle :)
 

Bling bling

Aika överi-ihania..Oiskohan näille käyttöä häiden jälkeenkin, vaikka kauppareissulle?

Kuvat milanoo.com

Bad hair day..every day

Aaaaapuuuvaaaa!! Nyt on totaalinen kriisitilanne! Nimittäin paha pääongelma. Googlettelin juuri hääkampauksia ja voih mihin masennuksen syviin syövereihin jouduinkaan.. Tukkani näyttää tällä hetkellä karmaisevasti tältä (ja nyt kaaso jos luet tätä niin laita silmät kiinni, näet sitten muutaman viikon päästä ihan livenä ;) ) :

Juu-uh, ihan on niinkuin meikäläisen pää, paitsi että olen hiukseni ovat huomattavasti lyhyemmät, mutta sama tyvikasvu löytyy (tiedän, tiedän, tälle ei ole olemassa hyväksyttävää selitystä..kävisikö se että ei vaan ole ehtinyt? Ei taida käydä..). Omistan siis lyhyen vaalean hiuskuontalon jota yritän epätoivoisesti kasvattaa. Eli tällä hetkellä tilanne on se että malli on ylikasvanut, väri on ylikasvanut ja morsian on ylitympääntynyt. Hiusteni pituus oli jo suht koht hyvänmittainen tuossa syksyllä, kunnes kyllästyin kasvattamaan ja leikkasin taas lyhyen mallin. No kuinkas sitten sattuikaan, mies päätti kosaista viiko hiustenleikkuun jälkeen ja siitä alkoi taas armoton kasvatusoperaatio (tiukassa istuu se ajatus että hääpäivänä täytyy olla kunnon kampaus). Aluksi ajattelin että nou hätä, voihan sitä lyhyelläkin tukalla naimisiin mennä..mutta mutta. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt yhtään ainoaa kivan näköistä hääkampausta lyhyelle tukalle, vaikka kuinka yritän netissä surffailla ja etsiä. Onko kellään ideoita mistä löytyisi kuvia jotka eivät näytä suoraan jostakin 80-luvulta repäistyiltä tai ole jotenkin ultrasuperhypermoderneja joka suuntaan vinksottavia toispuoleisia kummajaisia?
  Koska en ole löytänyt lyhyen tukan kampausta, päätin kasvattaa hiuksia niin paljon kuin vuodessa pystyn, ja miettiä sitten mitä tehdään. Leikataanko kivaan malliin, laitetaanko pidennykset vai muokataanko esim. clip-on:eilla hääpäiväksi upea kampaus. Tämä kasvatusvaihe on vaan äärimmäisen rasittavaa, varsinkin nyt kun hiukset eivät vielä ihan yllä kiinni, mutta auki ollessaan ne näyttävät linnun takalistolta..nätisti sanottuna..joka ikinen aamu tuherran luvattoman pitkän ajan föönin, kihartimen ja kaikkien mahdollisten aineiden kanssa jotta saan edes jollain tavalla huijattua tukan näytämään paremmalta. Ja tuo juurikasvu, voi juma. Oma vika, tiedän, mutta en vain ole saanut aikaiseksi värjätä kun muutenkin koko kuosi on niin hirveä. Aiemmin minulla on ollut pitkä punainen tukka, ja yhtenä vaihtoehtona voisi olla hiusten värin totaalinen muuttaminen takaisin punaiseen. Äh, en tiedä, mutta katsokaa nyt näitä netistä löytyneitä kuvia, mulla ainakin tulee Dallas ja Dynastia näistä mieleen:

Ja tuo ensimmäisen kuvan kampaus ei kyllä mun mielestä ole millekään lyhyelle hiukselle, vaan puolipitkälle..Missä kaikki oikeasti lyhyen tukan kampaukset luuraa?? Taidan jatkaa kasvattamista ja siirtyä ihailemaan kunnon nutturamalleja..

Miinuksia rutkasti

-6 ja -1. Siinäpä tämän päivän luvut. Ensimmäinen luku eli -6 tarkoittaa morsiusdieetin aikana tähän mennessä tippuneita kiloja. Aamulla kävin puntarilla ja yllätys oli ihan mieluinen, kun aika monta viikkoa jumiteltiin miinus neljän kilon kohdalla. Päästään siis jo viimeiselle kymmenelle, eli tavoitteeseen matkaa vielä enää 10 kiloa.. jaksaa jaksaa, vaikka mies kantoi tänään töistä tullessaan ruskeassa paperipussissa tällaisia herkkuja:

Oli siis käynyt mäkkärissä hakemassa "pientä iltapalaa". Pikkuisen syletti lähteä lenkille siitä ihanasta roskaruoan tuoksusta, mutta kyllä kannatti..oli tosi ihana tune juosta suht koht sulaneilla teillä, vaikka muutamassa ylämäessä mieleen tuli että voisi kai sitä pyhäpäivää hieman paremminkin viettää. .

Toinen miinus, siis -1, tarkoittaa että aika lailla tasan vuosi on meidän häihin. Eilen tuli puhetta miehen kanssa autolla ajaessa siitä, millaiset kelit yleensä tähän aikaan vuodesta on. Itse olin sitä mieltä että kyllähän normaalisti talvea riittää huhtikuulle saakka ja nyt vaan kaikki kura ja loska ja ruskea lumi on tullut jotenkin oudosti monta viikkoa etukäteen (kävin jopa netistä etsimässä faktatietoa siitä, että kevät yleensä alkaa vasta vähän myöhemmin). Miehen mielestä häät pitäisi järjestää tammi- tai helmikuussa jos haluaa kunnon talvihäät. No okei, on siinä ihan pointtia kerrakseen, tammi-helmikuussa todennäköisemmin on lunta ja pakkasta kuin maaliskuun loppupuolella. Mutta jotenkin en suostu uskomaan että ensi vuonna tähän aikaan killottelisimme ihan ilman lunta, keskellä kuramaisemaa. Ja tahtoisin niin kovasti hääkuviimme lumimaiseman ja auringonpaisteen, ja harvemmin tammi-helmikuussa aurinko edes pilkahtaa. Hääpäivää päätettäessähän meille ei sinänsä ollut mitään väliä päivämäärällä, lähinnä se valikoitui juhlapaikkamme varaustilanteen mukaan (tammi- ja helmikuussa eivät ota ulkolaismatkailijoiden takia häitä, maaliskuusta oli varattu jo osa joten otimme ensimmäisen vapaan päivän). Nyt kun tämä toinen mahdollinen hääjuhlapaikka on tullut mukaan kuvioihin, on paletti aika lailla sekaisin..täytyy varmaan odotella että saamme tästä toisesta paikasta lopullisen tarjouksen (pitäisi siis tulla vihdoin ja viimein ensi viikon loppupuolella) ja sitten tehdä valinta paikoista ja lyödä suunnitelmat lukkoon. Sanoinkin miehelle, ettei minua haittaa vaikka sataisi pieniä kivä taivaalta, tärkeintä päivässä on se ettämenemme naimisiin ja saamme juhlia kaikkien ihanien ihmisten keskellä uutta yhteistä tulevaisuutta.

Tähän loppuun vielä muutama ihana talvinen hääkuva:

                                                                    (kuvat täältä)